kemoterapialääkkeiden

Kemoterapialääkkeet ovat syövän hoitoon tarkoitettuja lääkkeitä, jotka vaikuttavat nopeasti jakautuviin soluihin ja voivat aiheuttaa syöpäsolujen kuolemaa sekä hidastaa taudin etenemistä. Ne voivat olla yksittäisiä lääkkeitä tai yhdistelmähoitoja, joita annetaan hoitojaksojen muodossa. Tarkoitettu hoito suunnitellaan yksilöllisesti potilaan taudin tyypin, vaiheen sekä yleiskunnon mukaan.

Toimintaperiaate perustuu solujen jakautumisen estoon tai DNA-vaurioiden aiheuttamiseen, mikä vähentää syöpäsolujen pienenemistä ja leviämistä. Kemoterapialääkkeet jaetaan usein ryhmiin seuraavasti: alkyloivat aineet, antimetabolitit, platinamuodostumat, mikrotubulusten estäjät sekä topoisomeraasin estäjät. Nämä ryhmät vaikuttavat eri vaiheissa solun jakautumisprosessia, mikä tekee hoito-ohjelmista monipuolisia mutta myös havaittavien sivuvaikutusten riskin suurentajia.

Käyttömuodot voivat olla neoadjuvantteja (ennen muuta hoitoa kuten leikkausta tai sädehoitoa), adjuvantteja (jäljelle jäävän taudin vähentämiseksi leikkauksen jälkeen) tai palliatiivisia (taudin oireita lievittäviä). Hoitoja annetaan tyypillisesti jaksoina, joiden välissä on lepoaika solujen toipumiselle.

Haittavaikutukset johtuvat siitä, että lääkkeet vaikuttavat myös terveisiin nopeasti jakautuviin soluihin. Yleisimpiin kuuluvat verenkuvan lasku (myelosuppressio), pahoinvointi ja oksentelu, limakalvovauriot, hiustenlähtö sekä mahdolliset hermosto- ja munuais- tai maksa-vaikutukset. Monia haittavaikutuksia voidaan ennaltaehkäistä tai lievittää antiemeettisilla lääkkeillä, kasvutekijöillä ja menetelmillä. Hoidon aikana seurataan veriarvoja, toimintakykyä ja elintoimintoja sekä reagoidaan hoitovasteeseen ja sivuvaikutuksiin. Resistance-taipumus voi kehittyä biologisten muutosten ja solukonfliktin seurauksena.