kelttiläisten

Kelttiläiset (lat. Celtae) ovat muinainen eurooppalaisten kansojen ryhmä, jonka kulttuuri- ja kieliperintö ulottuu suurimmalle osalle Länsi- ja Keski-Eurooppaa. Heidän alkuperänsä sijoitetaan Keski-Eurooppaan, ja varhaisimmat kelttiläisen kulttuurin vaikutukset näkyvät Hallstatt-kulttuurin (noin 800–450 eaa.) sekä La Tène -kulttuurin (noin 450 eaa.–1 jaa.) aikana. Kielitieteellisesti kelttiläiset kielet muodostavat oman haaransa indo-eurooppaisesta kieliperheestä.

Geografisesti kelttiläiset heimot asuttivat Gallian (nykyinen Ranska), Iberian niemimaan pohjoisosia sekä Britannian ja Irlannin saaret. Myöhemmin Bretagnen rannikot, Cornwall, Wales ja Skotlannin osat muodostivat keskeisiä kelttiläisen maailman alueita. Rooman valtakunnan ja myöhemmin kristillistymisen jälkeen kelttiläinen maailma koki muutoksia, mutta kieliperintö säilyi erityisesti Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa, Bretagnessa ja Cornwallissa.

Kieliperhe jakautuu kahteen päähaaraan: goidilit (irlannin kieli, skottilainen gaeli ja manx) sekä brittiläiset kielet (welshin kieli, bretonin kieli ja korni). Monet varhaiset kelttiläiset kielet ovat kuolleet — Gaulish, Celtiberian ja muut — mutta joillakin alueilla elää yhä kelttiläisen identiteetin ja kulttuurin perinteitä.

Kelttiläisen kulttuurin piirteisiin kuuluvat hallitus- ja sotilasjohtamisen mallit, druidien uskonnollinen asema sekä La Tène -ajan taide. Kaupankäynti, kontaktiverkostot ja mytologia ovat olleet keskeisiä välineitä kulttuurin leviävyydessä.

Nykykontekstissa kelttiläiset viittaavat sekä historiallis-kulttuurisiin ryhmiin että nykyisiin kelttiläisiin kansoihin ja kieliin. Moderni kelttiläinen identiteetti elää kieli- ja kulttuuripyrkimyksissä Irlannissa, Skotlannissa, Walesissa, Bretagnessa, Cornwallissa sekä Manin saarella.