kellujärjestelmistä

Kellujärjestelmät, suomeksi myös kelluntajärjestelmät, viittaavat erilaisiin teknologioihin ja rakenteisiin, jotka mahdollistavat esineiden, rakennusten tai jopa kokonaisten alustojen pysymisen veden pinnalla. Näiden järjestelmien perusperiaate on hyödyntää nostetta, joka syntyy, kun veden tiheyttä suurempi esine tai rakenne asetetaan veteen. Nostovoima on yhtä suuri kuin esineen syrjäyttämän nestemäärän paino, kuten Arkhimedeen lain mukaisesti.

Yksinkertaisimmillaan kellujärjestelmät voivat olla täytettyjä ilmapalloja tai tyhjiä, suljettuja säiliöitä, jotka ovat riittävän suuria pitämään painon pinnalla. Tällaisia käytetään esimerkiksi pelastusrenkaissa ja pienissä, kevyissä ponttoneissa. Teollisemmassa mittakaavassa kellujärjestelmiä hyödynnetään laivojen ja veneiden rakentamisessa, joissa rungon muoto ja materiaali on suunniteltu niin, että ne saavuttavat riittävän nosteen kuljetettavan kuorman lisäksi.

Suuremmat kelluvat rakenteet, kuten kelluvat sillat, satamalaiturit tai jopa kelluvat kaupunginosat, käyttävät monimutkaisempia kelluntaratkaisuja. Nämä voivat sisältää suuria, onttoja ponttonirakenteita, jotka on ankkuroitu pohjaan, tai syvärunkollisia aluksia, jotka tarjoavat vakaan alustan erilaisille toiminnoille. Kellujärjestelmien suunnittelussa otetaan huomioon veden syvyys, aallokko, jääolosuhteet ja ympäristövaikutukset. Niitä käytetään monipuolisesti niin logistiikassa, rakentamisessa kuin asumisratkaisuissakin.