kellastumisesta

Kellastuminen tarkoittaa värimuutosta, jossa aine muuttuu keltaiseksi tai kellertäväksi. Termiä käytetään erityisesti kuvaamaan vanhenemisilmiötä ja kemiallista rappeutumista, joka näkyy esimerkiksi paperissa, tekstiileissä, puussa ja muoveissa. Kellastuminen voi olla pinnallista tai syvempää, ja se voi koskea sekä yksittäisiä esineitä että suuria kokoelmia.

Kellastuminen johtuu useista kemiallisista reaktioista. Yleisimmät syyt ovat valon ja lämmön aiheuttama oksidatiivinen ja fotokemiallinen rappeutuminen. Erityisesti ligniiniä sisältävällä paperilla UV-säteily ja hapetus muodostavat värimuutoksia, jotka näkyvät kellastumisena. Valkaisussa käytetyt jäännökset, metallisuolat ja happamuus voivat myös kiihdyttää prosessia. Myös kosteudella ja lämpötilalla on merkittävä vaikutus kellastumisen nopeuteen.

Kellastumista esiintyy laajasti: paperissa ja kirjoissa, tekstiileissä (kankaat ja vaatteet), puussa sekä muovikomponenteissa ja pinnoitteissa. Puussa kellastuminen voi johtua ligniinin hapettumisesta sekä tanniineista ja väriaineista. Tekstiileissä kellastuminen voi ilmetä valkaisuaineiden käytön jäljiltä tai hapettumisesta.

Ehkäisy perustuu altistumisen vähentämiseen ja kemiallisen koostumuksen hallintaan. Käytetään happomattomia, ligniinittomia materiaaleja ja säilytetään vähemmän valossa, viileässä ja kuivassa, suojaten valolta sekä kosteudelta. Puutuotteita ja tekstiilejä voidaan käsitellä vakaammaksi deacidification- tai stabilointiprosesseilla sekä UV-suojauksella.

Kellastumisen tutkimuksessa ja seurannassa käytetään värimallin mittauksia (esim. CIE L*a*b*), kellastumisindeksiä sekä visuaalista arviointia. Näiden mittausten avulla voidaan arvioida vaurion astetta ja suunnitella korjaus- tai ennaltaehkäisytoimenpiteitä.