keinonvalaistus

Keinonvalaistus on keinovalon tuottamista ja käyttöä tilojen sekä ulkoalueiden valaisemiseen. Siihen kuuluu kaikki teko- tai sähköisesti tuotetut valonlähteet sekä valaisinjärjestelmät, joissa valo muodostetaan keinotekoisesti.

Keinonvalaistuksen historia alkaa kynttilöistä ja kaasulampuista; sähkövalo yleistyi 19.–20. vuosisadalla. Hehkulamput olivat pitkään yleisimpiä, mutta niiden tilalle ovat tulleet loisteputket ja lopulta LED-lamput, jotka tarjoavat suurimman energiatehokkuuden ja pitkän käyttöiän.

Nykyinen keinonvalaistus perustuu muun muassa LED-, halogeni- ja fluoresenssiteknologiaan. Valinnan kannalta tärkeimmät tekijät ovat valon laatu (värilämpötila ja värintoistoindeksi CRI), valon määrä (lumenit, tehonkulutus), sekä mahdollisuus säätää ja automatisoida valaistusta. LED-valaistus on nykyisin yleisin ratkaisu.

Valaistuksen suunnittelussa huomioidaan tilan käyttötarkoitus, tilan koko ja seinien värit sekä energiatehokkuus. Hyvä keinonvalaistus tukee näkyvyyttä, turvallisuutta ja viihtyvyyttä. Väri ja lämpötila vaikuttavat tilan tuntumaan; pehmeä, matalamman kelvinin valo sopii kodin oleskelutiloihin, kirkas korkean kelvinin valoja toimistotiloihin.

Terveyteen ja ympäristöön liittyvät näkökulmat koskevat muun muassa vuorokausirytmiä ja sinisen valon vaikutuksia sekä energiatehokkuutta ja jätteenkäsittelyä. Tulevaisuudessa kehittyneet älyvalaistusjärjestelmät yhdistävät valaistuksen automaatioon, tiedonkeruuseen ja rakennusten energiankäytön optimointiin.