kehyksistö

Kehyksistä viittaa yleistermi, jolla tarkoitetaan ympäröiviä rakenteita tai esineitä, jotka tukevat, suojaavat tai esittävät jotain toista. Yleisimmät merkitykset ovat taide- ja esinekehykset sekä silmälasikehykset, mutta kehykset esiintyvät myös arkkitehtuurissa, teknisessä suunnittelussa ja teollisuudessa.

Taideliikkeessä ja kuvataiteessa kehykset ympäröivät tauluja, kuvia, peilejä ja muita esineitä. Niiden tehtävä on sekä suojata että korostaa teosta, ja ne voivat olla koristeellisia tai minimalistisia. Kehykset valmistetaan perinteisesti puusta, mutta nykyään käytetään myös metallia, muovia ja komposiitteja. Materiaali sekä muoto vaikuttavat teoksen ilmeeseen sekä kehyksen kestävyyteen.

Silmälasikehykset muodostavat ympärilleen linssit tarkoitettuja kehyksiä, joita käytetään päivittäin. Ne voivat olla erilaisista materiaaleista kuten metallista, muovista tai näiden yhdistelmistä. Kehyksiä on monia tyylejä ja leveydet vaihtelevat; nykyaikaiset mallit voivat olla kestäviä, kevyitä ja säädettäviä.

Rakennus- ja teknisissä käyttökohteissa kehykset voivat tarkoittaa runkoa tai tukea, joka pitää kasattuja osia paikoillaan. Esimerkkejä ovat rakennusten julkisivujen kehykset sekä koneiden ja laitteiden kehykset, jotka tarjoavat rakenteellista tukea ja kiinnityskohtia.

Kehysten historia ulottuu eri kulttuureihin: taidekehyksiä käytettiin jo antiikin ajoista alkaen, ja Renessanssin aikana kehykset kehittyivät korista ja suunnittelusta. Silmälasien kehykset puolestaan kehittyivät keskiajalla ja saivat nykyisenlaisen evoluutionsa 1800–1900-luvuilla. Huolto ja kierrätys painottuvat materiaalin mukaan; yleisimmät suositukset ovat säännöllinen puhdistus, kosteudelta suojelu ja kierrätyssuositusten noudattaminen.