Renessanssin

Renessanssi, eli renessanssin aika, oli eurooppalaisen kulttuurin ja yhteiskunnan merkittävä muutosvaihe, joka sijoittui noin 14. vuosisadan lopulta 17. vuosisadan alkuun. Sen juuret ovat Italiassa, erityisesti Florenssissa, mutta ilmiö levisi myöhemmin Pohjois-Eurooppaan. Renessanssin lähtökohtina olivat antiikin Kreikan ja Rooman kulttuurin uudelleenlöytäminen sekä humanismin nousu, joka korosti ihmisyyttä, yksilöllisyyttä ja maallista oppia sekä opetusta. Perinteinen skolastinen ajattelu kohtasi kriittisen tarkastelun, ja tutkimus painottui kokeellisuuteen sekä historialliseen lähestymistapaan, kieliin ja kirjallisuuteen.

Taide, arkkitehtuuri ja filosofia kehittyivät uudella tavalla, usein perspektiivin ja naturalismin avulla. Patronaatio keskeisiltä kaupunkialueilta sekä kaupallisilta ja klaustroilta mahdollisti suuria taide- ja rakennusprojekteja. Renessanssin aikana syntyi myös uusia oppineen elämäntavan malleja, joissa ihmistiedot ja yksilöllinen luovuus saivat tilaa. Tiedettä ja tekniikka ajoi eteenpäin mm. kirjapainotaidon kehittyminen, joka kiihdytti lukutaidon ja lukemisen levinneisyyttä sekä levitti vanhoja ja uusia kirjoja.

Renessanssi vaikutti syvällisesti taiteeseen, tieteeseen ja koulutukseen sekä Valistus- ja reformaatioaikojen syntyyn. Se auttoi muovaamaan modernin länsimaisen ajattelun peruspiirteitä, kuten kriittistä asennetta auktoriteetteihin, historialliseen tutkimukseen ja humanistiseen koulutukseen. Eri alueilla ilmiö sai erilaisia muotoja, mutta yhteisenä piirteenä oli palaantuminen klassisiin malleihin ja uudenlaisen maallisen ja yksilöllisen kulttuurin korostaminen.