kehityshäiriöissä

Kehityshäiriöt ovat neurodevelopmentaalisia tiloja, jotka ilmenevät varhaislapsuudessa ja vaikuttavat kykyyn oppia, kommunikoida, liikkua sekä sopeutua yhteisöön. Ne voivat ilmetä haasteina kognitiivisessa kehityksessä, kielellisessä kehityksessä, motorisessa koordinoinnissa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa tai päivittäisissä toiminnoissa. Tyyppejä on useita, ja ne voivat esiintyä yksittäin tai rinnakkain. Tunnetuimpia muotoja ovat autismikirjon häiriöt, ADHD, oppimisvaikeudet sekä kielelliset ja kommunikaatiovaikeudet. Myös kehityksen yleiset viiveet sekä motoriset kehityshäiriöt, kuten kehityksellinen koordinaatiohäiriö, kuuluvat kokonaisuuteen.

Syy on tavallisesti monitekijäinen: perimä ja geenit voivat lisätä riskiä, mutta ympäristötekijät sekä raskauden ja syntymän aikaiset tapahtumat vaikuttavat kehitykseen. Usein taustalla on yhdistelmä tekijöitä, eikä yhtä yksittäistä syytä voida pitää avaimena.

Diagnoosi perustuu varhaiseen seulontaan sekä monipuoliseen, moniammatilliseen arviointiin. Käytössä ovat sekä ICD-11 että DSM-5 -kriteerit, ja diagnoosin tarkoitus on ohjata tukea ja hoitoa. Varhainen toimenpide parantaa näkyvästi tuloksia.

Hoito ja tuki ovat yksilöllisiä ja monialaista yhteistyötä. Varhainen interventio sisältää usein puhe- ja kielen terapiat, toimintaterian, fysioterian sekä erityisopetuksen tukitoimia. Lääkitys voi olla osa hoitoa ADHD:n tai joidenkin autismin oireiden hallinnassa, mutta ei ole kaikille. Tavoitteena on lisätä toimintakykyä, oppimista ja sosiaalista osallistumista sekä tukea perhettä ja arkea.