kaupunkiympäristöstä

Kaupunkiympäristöön liittyy kaupungin fyysinen, ekologinen ja sosiaalinen ulottuvuus. Siihen kuuluvat rakennukset, kadut, julkiset tilat sekä puusto, vesistöt ja muut vihreät alueet. Keskeisiä näkyviä ja taustajärjestelmiä ovat lisäksi infrastruktuurit kuten sähkö- ja vesihuolto, jätehuolto sekä tietoliikenne. Kaupunkiympäristön suunnittelulla pyritään tasapainottamaan asuin-, työ- ja vapaa-ajan tilojen tarvetta, edistämään kestävää liikkumista sekä turvaamaan ympäristön laadun ja terveyden.

Suunnittelun keskeisiä osa-alueita ovat maankäyttö ja tiiviys, jossa asuin- ja palvelurakenteet ovat lähekkäin, sekä kävelyä ja julkista liikennettä suosiva liikennejärjestely. Yhdyskuntarakenteen eheys tukee toimivaa palveluverkostoa, puisto- ja viheralueet parantavat ilmanlaatua ja tarjontaa. Vihreä infrastruktuuri sekä viestinnän ja energiaverkkojen kestävyys huomioivat ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja lisäävät vastustuskykyä.

Kaupunkiympäristön terveydelle ja hyvinvoinnille on tärkeää ilmanlaatu, melu, lämpötilavaihtelut ja esteetön saavutettavuus. Sosiaalinen osallisuus ja asukkaiden palveluiden saatavuus sekä turvallisuus vaikuttavat elinympäristön laatuun. Päätöksenteko pohjautuu tilastoihin, tutkimuksiin ja sidosryhmien osallistumiseen sekä suunnittelun läpinäkyvyyteen ja kokeiluun.

Mitattavia tavoitteita ovat esimerkiksi ilmanlaatu, vihreän tilan määrä asukasta kohti, kävely- ja pyöräilyreittien saatavuus, energiatehokkuus sekä asuntokannan kohtuullinen hinta. Kaupunkikehityksen suunnittelussa on kiinnitettävä huomiota kaupallisen sekä julkisen tilan tasa-arvoiseen jakautumiseen, liikenneinfrastruktuurin kestävyyteen ja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen.