kaupunkivaltiot

Kaupunkivaltiot ovat itsenäisiä valtiollisia yhteisöjä, joiden suvereniteetti ja hallinto ovat keskittyneet yhteen kaupunkiin sekä sen välittömään ympäristöön. Tällaiset valtiot ovat usein pienikokoisia, tiheästi asuttuja ja niiden politiikka sekä talous ovat voimakkaasti kytköksissä kaupunkia ympäröivään kaupalliseen ja sosiaaliseen elämään.

Ominaisuuksiin kuuluvat itsenäisyys, omat diplomaattiset suhteet ja usein omat armeija- tai merivoimat sekä itsenäinen verotus- ja hallintojärjestelmä. Hallinto voi olla monimuotoista: republikaatiosta oligarkiaan tai henkivaltaan perustuvaan hallintomuotoon. Kaupunkivaltiot ovat perinteisesti hyödyntäneet kauppaverkkojen, satamatoiminnan ja teollisuuden tarjoamaa taloudellista vapautta sekä tarvitsemaansa kaupunkikulttuuria ja innovaatiota.

Historiaa leimaa pitkä ja monimuotoinen kehitys. Antiikin Kreikan polis-kaupunungit, kuten Ateenan ja Spartan, edustivat varhaisempaa itsenäistä kaupunkivaltiotapaa. Italianssa renessanssin aikana kehittyi tunnettuja kaupunkivaltiota kuten Venetsia, Firenze ja Genova, jotka hallitsivat merentakaista kauppaa ja kulttuuria. Keskiajalla ja varhaismodernissa Euroopassa kaupungit kasvoivat itsenäisiniksi tai suhteellisen itsenäisiksi toimijoiksi, kunnes suurvaltapolitiikka ja keskushallinnon laajentuminen vähensivät yksittäisten kaupunkivaltiotahojen merkityksen.

Nykyisin suurimmat esimerkit ovat Singapore, joka on kokonaan kaupungin muodossa oleva itsenäinen valtio, sekä mikrovaltiot Monaco ja Vatikaanivaltio. Kansainvälisessä käytännössä käsite kaupunkivaltio viittaa nykyään harvoin käytännössä suureen valtioon, mutta se kuvaa yhä historiallisia ja joitakin nykyaikaisia, tiiviisti organisoituja kaupunkivaltoja.