kaupungistuvissa

Kaupungistuvissa viittaa ilmiöön, jossa yhä suurempi osa väestöstä ja taloudesta kytkeytyy kaupunkialueisiin. Tavallisempaa on puhua kaupungistumisesta, mutta sanaa käytetään myös kuvaamaan alueita, joissa maankäyttö, infrastruktuuri ja palvelut mukautuvat kaupungin rakennetyyppiin. Käsite kattaa sekä kaupungin keskustojen että kaupungin vaikutusalueiden laajentumisen.

Kaupungistumisen ajurit ovat moninaisia. Teollistumisen ja palvelujen kasvu ovat houkutelleet työvoimaa kaupunkeihin. Parantuneet liikenneyhteydet, koulutusmahdollisuudet sekä monipuolisemmat asiointipalvelut lisäävät muuttoliikettä sekä kaupungin keskuksiin että niiden lähialueille. Sosiokulttuuriset tekijät, kuten elämäntapakysymykset, turvallisuus ja työmarkkinoiden avoimuus, vaikuttavat myös päätökseen muuttaa kauemmas ja takaisin kaupunkiin.

Kaupungistumisen vaikutukset kohdentuvat sekä kaupunkeihin että haja-asutusalueisiin. Kaupungit kasvavat, mikä rasittaa asuntomarkkinoita, liikennettä ja palveluja, mutta puolestaan tuo veropohjan vahvistumista ja innovaatioita. Maaseudulla kaupunkistuminen voi johtaa palvelujen keskittymiseen, maankäytön muutoksiin ja riippuvuuteen kaupunkien tarjoamista mahdollisuuksista. Alueiden välinen eriytyminen sekä suurkaupunkien kehyskunnat voivat kokea sekä kasvua että häiriöitä.

Suomessa kaupungistuminen näkyy erityisesti suurten kaupunkien ja niiden kehyskuntien voimakkaana kasvuna sekä maaseudun väestön ikääntymisen ja palvelujen saatavuuden muutoksina. Väestötilastot, muuttoliikearvot ja työpaikkojen sijoittuminen julkisen sektorin, teollisuuden ja palveluiden alueille kuvaavat kehitystä. Maankäyttö- ja rakennuslaki sekä alue-/kuntapolitiikka tähtäävät tasapainoiseen kehitykseen, kestävään liikenteeseen ja kohtuuhintaiseen asumiseen.

Lisätietoja: kaupungistuminen, maankäyttö, aluepolitiikka, väestötilastot.