kaukonäköisyydestä

Kaukonäköisyys, eli hyperopia, on yleinen näköhäiriö, jossa silmä ei taittaisi valoa riittävästi. Tämän seurauksena silmän verkkokalvolle muodostuu kuva tarkennuspisteen takapuolelle, minkä vuoksi kauempana olevat kohteet näkyvät selkeämmin kuin lähellä olevat. Silmä yrittää kompensoida tätä lähellä olevien kohteiden kohdalla mukauttamalla silmän linssin muotoa eli akkommodoimalla.

Nuorilla ihmisillä kaukonäköisyys ei välttämättä aiheuta oireita, koska silmän oma mukautumiskyky on riittävä. Ajan myötä mukautumiskyky kuitenkin heikkenee, ja oireita alkaa ilmetä. Yleisimpiä oireita ovat silmien väsyminen, päänsärky, silmien siristely ja vaikeus nähdä lähelle. Joissain tapauksissa myös kaukonäkö voi olla epäselvää, erityisesti jos kaukonäköisyys on merkittävää.

Kaukonäköisyyden syynä on useimmiten silmämunan liian lyhyt pituus tai silmän taittovoiman, eli sarveiskalvon tai linssin, liian vähäinen voimakkuus. Se voi olla perinnöllistä. Kaukonäköisyyttä todetaan usein jo lapsuudessa, ja sen vakavuus voi vaihdella lievästä vakavaan.

Kaukonäköisyyttä korjataan silmälaseilla tai piilolinsseillä, joissa käytetään kupera linssiä. Kupera linssi lisää silmän taittovoimaa siten, että valo tarkentuu verkkokalvolle. Laserleikkauksella voidaan myös korjata kaukonäköisyyttä pysyvästi muuttamalla sarveiskalvon muotoa. Tarkka diagnoosi ja hoitosuunnitelma perustuvat silmälääkärin tekemään näöntutkimukseen.