kasvinsuojelulla

Kasvinsuojelulla tarkoitetaan viljelykasvien sekä puutarhakasvien terveydellisten riskien hallintaa, jotta satoa voidaan tuottaa turvallisesti ja ympäristöä kuormittamatta liikaa. Se kattaa tuholaiset kuten hyönteiset, taudit sekä rikkaruohot, joilla on haitallinen vaikutus kasvien kasvuun, laatuun tai määrään. Kasvinsuojelun tavoitteena on sekä ennaltaehkäisevät että torjuntatoimet, ja siinä pyritään löytämään tasapaino satoa suojaavien keinojen tehokkuuden, kustannusten ja ympäristövaikutusten välillä.

Toimenpiteet koostuvat muun muassa säännöllisestä seurannasta ja kartoituksesta, viljelykäytäntöjen kehittämisestä (esimerkiksi kiertoviljelmällä ja puutarhakasvien lajikkeiden valinnalla), kulttuurisista ja biologisista keinoista sekä mekaanisista torjuntamenetelmistä. Kemialliset torjunta-aineet, eli kasvinsuojeluaineet, ovat yksi osa kokonaisuutta ja niitä käytetään harkiten, usein IPM-lähestymistavan osana.

Integroitu kasvinsuojelu (IPM) korostaa riskinarviointia, torjuntakynnysten asettamista sekä vaihtoehtoisten keinojen ensisijaista käyttämistä. Tavoitteena on vähentää ympäristö- ja terveysriskejä sekä torjuntavirheitä, ehkäistä vastuskehitystä ja suojella hyödyllisiä eliöitä sekä pölyttäjiä. IPMin toteuttaminen edellyttää osaamista, seurantalaitteiden käyttöä sekä tarkkaa ajankohdan ja menetelmän valintaa.

Lainsäädäntö ja valvonta ovat keskeisiä: EU:n kasvinsuojeluaineiden markkinoille pääsyn säädöksiä sekä käyttöä koskevat määräykset ohjaavat toimintaa, ja Suomen viranomaiset, kuten Ruokavirasto, valvovat käyttöä, turvallisuutta ja ympäristövaikutuksia. Käyttäjien on noudatettava käyttöohjeita, suojavarusteita ja jätteiden käsittelyä sekä osallistuttava koulutukseen. Kasvinsuojelun kehitysnäkymät painottavat kestävyyttä, vaihtoehtoja ja valikoivaa, riskien minimoivaa torjuntaa.