kasvilähteisiin

Kasvilähteisiin on termi käytössä ravitsemustieteessä ja ruokavalio-ohjeistuksissa kuvaamaan ravinnon lähteitä, jotka ovat pääasiassa kasvikunnan raaka-aineita. Käsite viittaa kasvipohjaisiin elintarvikkeisiin ja niiden tuottamiin ravintoaineisiin, ja sitä käytetään usein vastakohtana eläinperäisille lähteille. Kasvilähteisiin liittyy sekä terveydellisiä etuja että ruokavalioon liittyviä rajoituksia, ja sitä tarkastellaan sekä ravintoainekohtaisesti että kokonaisruokavalion näkökulmasta.

Kasvilähteisiin kuuluvat esimerkiksi palkokasvit kuten pavut, linssit ja kikherneet; täysjyväviljat ja muut viljatuotteet; pähkinät ja siemenet; sekä runsaasti kasviksia ja hedelmiä. Näiden lähteiden avulla voidaan turvata riittävä proteiinin, kuidun, vitamiinien ja mineraalien saanti. Proteiinien osalta kasvipohjaiset lähteet voivat täydentää toisiaan, kun eri kasviravinteita yhdistellään.

Kasvilähteisiin perustuvassa ruokavaliossa on huomioitava joitakin ravitsemuksellisia seikkoja. Kasvipohjaisten proteiinien sekä raudan ja sinkin imeytyminen voi olla heikompaa kuin eläinperäisillä lähteillä, minkä vuoksi ruokavaliota suunniteltaessa huomioidaan yhdistelmät ja monipuolisuus. B12-vitamiini on yleensä puuttuvaa kasvilähteistä, jolloin vegaanisessa ruokavaliossa käytetään tarvittaessa B12-supplementteja.

Käytännössä kasvilähteisiin perustuva ruokavalio on yhä yleisempi, ja se näkyy sekä ravitsemussuosituksissa että kuluttajatuotteiden kuvauksissa, joissa korostetaan kasvilähteisiin perustuvan lähestymistavan mahdollisuuksia sekä ympäristövaikutusten huomiointia.