kasvatustapaa

Kasvatustapa on termi, jolla tarkoitetaan sitä, miten kasvuun, oppimiseen ja käyttäytymiseen liittyvät kasvatukselliset toimenpiteet käytännössä ilmenevät. Kasvatustapa viittaa siihen, millaiset vuorovaikutustavat, säännöt, rajoitteet ja tukimuodot aikuiset käyttävät lapsen tai nuoren kasvun ja oppimisen ohjaamisessa. Se kattaa sekä perheessä tapahtuvan kasvun että varhaiskasvatuksen ja koulun arjen käytännöt.

Kasvatustapaa määrittelevät usein kulttuuriset arvot, käsitykset lapsen kehityksestä sekä tilannekohtaiset tekijät. Keskeisiä ulottuvuuksia ovat muun muassa ohjaamisen tapa (esimerkiksi autonomiaa tukevat tai ohjaavia piirteitä korostavat käytännöt), kommunikoinnin luonne, rajojen asettaminen sekä vuorovaikutuksen laadulliset piirteet, kuten kuunteleminen ja luottamuksellinen ilmapiiri.

Kasvatustapaa ei tule sekoittaa pelkästään opetusmenetelmiin, jotka painottuvat usein koulutyön taktisesti toteuttamiseen. Kasvatustapa viittaa kokoihon lähestymistapaan ja suhteisiin sekä koulussa että kotona, ja sitä voidaan tarkastella sekä yksilö- että ryhmätasolla. Konfliktien ratkaisu, palkitsemisen ja ohjauksen tasapaino sekä tavoitteet lapsen hyvinvoinnin ja itsenäistymisen tukemisessa ovat tyypillisiä huomioitavia piirteitä.

Sivistys- ja kasvatuskeskusteluissa kasvatustapaa tarkastellaan usein kasvatuskäsitysten, vanhemmuuden ja opetuksen yhteytenä sekä sen vaikutuksena lapsen motivaation, turvallisuuden tunteen ja osallisuuden kokemuksiin.