kapillaarinäytteissä

Kapillaarinäytteet ovat verinäytteitä, jotka otetaan kapillaarijohdosta, tavallisesti sormenpää- tai kantapääpistoksesta. Näytteet ovat usein pieniä volyymeja ja niitä käytetään sekä kliinisissä että seulontatutkimuksissa, erityisesti tilanteissa, joissa nopea tulos tai pieni näytemäärä on tärkeä.

Keräysmenetelmät voivat vaihdella, mutta yleisimpiä ovat sormenpään tai kantapään pistot steriilillä lansetilla. Iho puhdistetaan ennen sitä, eikä veren kapillaaritulppaa saa saada aikaan voimakkaalla puristuksella; ensimmäinen verenvuoto voidaan hylätä epäpuhtauksien välttämiseksi. Näyte kerätään seuraavasta tipusta, usein putkiloon tai suoraan kuivattavaksi suikaleelle. Dried blood spot -menetelmää käytetään yleisesti uuden syntymän seulonnissa.

Esikäsittely ja analyysi voivat poiketa venösistä verinäytteistä, sillä kapillaarinäytteeseen vaikuttavat sekä veriplasman että kudosnesteen komponentit sekä hematokriitti. Näytteet tulee käsitellä nopeasti tai säilyttää asianmukaisesti; kuivattuja verisiruja (DBS) voidaan säilyttää huoneenlämmössä tietyin rajoin, mutta lämpötilavaihtelut voivat vaikuttaa tuloksiin ja analyysiin tarvitaan usein kalibrointi vastaavasta kapillaariveren väestöstä.

Käyttökohteita ovat kotiseuranta (esim. verensokeri), pienvolyyminen laboratoriotutkimuksissa sekä uuden syntymän seulonta, jossa DBS-menetelmät ovat keskeisiä. Edut ovat nopeus, pieni näytemäärä ja käytännöllisyys, mutta rajoituksena on suurempi tulosvaihtelu verrattuna venösistä näytteistä sekä mahdollinen kontaminaatio ja näytteen koostumuksen muuttuminen.

Laadunvarmistuksessa painottuvat standardoidut keräysmenetelmät, koulutus, asianmukainen laitteisto sekä laadunvalvonta. Jokaisessa laboratoriossa tulee noudattaa paikallisia ohjeita kapillaarinäytteiden käsittelystä ja tulosten tulkinnasta.