kansalaisoikeus

Kansalaisoikeudet ovat Suomen perustuslaissa ja kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa turvattuja perusoikeuksia, joita sovelletaan suhteessa valtiovaltaan. Niiden tarkoituksena on suojata yksilön ihmisarvoa, vapauksia ja oikeuksia sekä rajoittaa julkisen vallan käyttöä. Kansalaisoikeudet määrittävät, millaisia vapauksia ja oikeuksia valtion on turvattava ja millä tavoin valtion on toimittava yksilöihin nähden.

Kansalaisoikeuksiin kuuluu muun muassa sananvapaus, kokoontumis- ja yhdistymisvapaus sekä uskonnon- ja omantunnonvapaus. Ne turvaavat myös oikeuden yksityiselämän kunnioittamiseen, oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä yhdenvertaisuuden lain edessä. Kansalaisoikeuksia sovelletaan sekä julkiseen hallintoon että tuomioistuimiin, ja niitä voidaan rajoittaa vain laissa säädetyin yleisin ja suhteellisuusperiaatteen mukaisin perustein.

Käytännössä kansalaisoikeuksien toteutumista valvovat oikeuslaitoksen tuomioistuimet sekä useat viranomaiset, kuten oikeusasiamies, sekä kansainväliset ihmisoikeusvalvontajärjestelmät. Oikeusturva kattaa muutoksenhakuelimet hallintopäätöksiin sekä mahdollisuuden saada asiansa käsitellyksi riittävän laadukkaasti.

Suomi on sitoutunut kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin, kuten Euroopan ihmisoikeussopimukseen, ja näiden velvoitteiden noudattaminen vaikuttaa kansalaisoikeuksien tulkintaan ja soveltamiseen domestisesti.

Lähteet ovat perustuslaki ja kansainväliset ihmisoikeussopimukset.