kannustinperusteiset

Kannustinperusteiset viittaavat politiikan tai ohjelmien periaatteeseen, jossa etuuksien tai palveluiden saanti sekä niiden määrät ja ehdot määräytyvät yksilön toiminnan perusteella. Tavoitteena on lisätä ihmisten motivaatiota osallistua työmarkkinoille, hakeutua koulutukseen tai muuten muuttaa toimintatapojaan siten, että yksilön hyvinvointi kehittyy pitkällä aikavälillä.

Ominaisuudet ja mekanismit liittyvät usein asteittaiseen tulotasoihin sekä aktivointitoimiin. Esimerkiksi etuuksien tasoa voidaan pienentää tai niiden ehtoja kiristää ansiotulojen kasvaessa, samanaikaisesti kannustimia tarjotaan osallistua työ- tai koulutusohjelmiin. Tällainen rakenteellinen yhdistelmä pyrkii säilyttämään turvaverkon, mutta tekemään siirtymät työelämään taloudellisesti kannattavammiksi.

Käyttökohteita ovat työllisyys-, sosiaaliturva- ja koulutuspolitiikat sekä yrittäjyyden edistämiseen liittyvät ohjelmat. Suomessa ja monissa muissa maissa kannustinperusteisia ratkaisuja sovelletaan esimerkiksi työttömyysturvan, koulutuksen tukien tai aktiivitoimien yhteydessä, joissa ansiotulojen kasvaessa tuki voi sopeutua asiaankuuluvasti.

Hyötyinä pidetään paremmin kohdennettuja tukimuotoja, which kannustavat työmarkkinoille osallistumiseen ja taloudelliseen liikkumavaran laajentumiseen. Haittoja ovat kuitenkin mahdolliset kannustinloukut, joissa työn aloittaminen tai osa-aikaistaminen ei tunnu taloudellisesti houkuttelevalta, sekä hallinnollinen monimutkaisuus sekä riskit eriarvoisuuden kasvuun.