kankeudesta

Kankeudesta on suomalainen termi, joka kuvaa lihasten, jänteiden tai nivelten jäykkyyttä ja vähentynyttä elastisuutta sekä liikkuvuuden rajoittumista. Käytännössä kankeus tarkoittaa tilaa, jossa lihasten vastustusvoima tai nivelten jäykkyys häiritsee normaalia liikkeiden sujuvuutta, mikä ilmenee usein hitaana liikkeiden aloittamisena, pienentyneenä liikeratana ja kivuntunteena.

Kankeuteen voivat johtaa useat syyt, kuten ikääntyminen, akuutit tai krooniset vammat, ylikuormitus sekä pitkäaikainen liikunnan riittämättömyys. Sairaudet, kuten reumaattiset tulehdukselliset sairaudet, skleroderma, polymyalgia rheumatica sekä neurologiset sairaudet kuten Parkinsonin tauti, voivat aiheuttaa lihasjäykkyyttä. Silloin kankeus voi ilmetä sekä lihasten jäykkyytenä että nivelten pinnallisen liikelaajuuden vähenemisenä. Joillekin kankeus on seurausta immobilisaatiosta tai aremmatuksesta.

Oireisiin kuuluvat jäykkyys, kivun mahdollinen yhdistyminen, liikkeiden hidastuminen ja liikeradan pienentyminen. Diagnoosi perustuu potilaan historiaan, fyysisiin tutkimuksiin ja tarvittaessa kuvantamiseen sekä laboratoriokokeisiin, joiden avulla voidaan selvittää tulehdukselliset merkit tai autoimmuunisairaudien näyttäjät.

Hoito kohdistuu usein taustalla olevaan syyhyn ja kankeuden lievittämiseen. Se voi sisältää fysioterapiaa, säännöllistä liikuntaa, venyttelyä, lämpö- tai kylmähoitoja sekä lääkitystä kivun ja tulehduksen hallintaan. Joissain tapauksissa voidaan käyttää lihasrelaksantteja, botuliinitoksiinia spastisuuteen sekä harvoin kirurgisia ratkaisuja nivelten tai pehmytkudosten toiminnan parantamiseksi. Ennaltaehkäisy painottuu aktiiviseen elämäntapaan, pitkäaikaisten liikuntarajoitteiden välttämiseen ja mahdollisten perussairauksien asianmukaiseen hoitoon.