kangaskuviointi

Kangaskuviointi, suomenkielinen termi kankaiden kuvioinnille, viittaa tekstiilien pintakuviin ja kuvioiden suunnitteluun sekä tuotantoon. Se kattaa sekä kuviollisten kankaiden valmistusmenetelmät että lopullisten tuotteiden ulkoasun hallinnan. Kangaskuviointi voi liittyä sekä vaatetukseen että sisustukseen ja teknisiin tekstiileihin.

Tärkeimmät menetelmät jakautuvat suunnittelun ja tuotannon prosesseihin. Ne voivat olla kudonnan kautta syntyviä kuvioita, kuten jacquard- tai dobby-kudontatekniikat, joissa kuvio muodostuu kankaan rakenteeseen. Painettu kuvio syntyy pintaan erilaisilla painotekniikoilla: serigrafia, kartiotekniikalla toimiva rotary-painatus sekä digitaalinen tekstiilipainatus, joka mahdollistaa moniväriset ja tarkat kuviot. Dyeing- ja resist-tekniikat, kuten batikki, tie-dye ja ikat, luovat kuvioita kankaaseen kemiallisten tai fyysisten vastarintojen avulla. Pääkalliset lisäykset kuten kirjontaa ja applikaatiota käytetään koristeellisiin, koholla oleviin kuviin.

Suunnitteluprosessi sisältää motiivien luomisen, toistuvuuden (kuviojakso), koon ja värimaailman määrittämisen sekä kankaan teknisten ominaisuuksien huomioimisen. Digitaalisen suunnittelun työkalut, kuten CAD-ohjelmistot, helpottavat kuvioprosessia, kuvioiden toistuvuutta ja värinhallintaa.

Käytännössä kangaskuviointi vaikuttaa kankaan ulkonäköön, materiaaleihin ja käyttötarkoitukseen. Yleisimmät materiaalit ovat luomut ja luonnonkuidut kuten puuvilla, villa, pellava sekä tekokuidut ja niiden yhdistelmät. Ympäristövaikutukset ja kestävät käytännöt ovat nykyajan keskeisiä näkökulmia, mukaan lukien vähemmän vettä kuluttavat painotekniikat, ympäristöystävälliset väriaineet sekä kierrätettävät materiaalit. Kangaskuviointi on siten sekä tekninen taito että luova ala, joka vaikuttaa muodin, sisustuksen ja tekstiiliteknologian kehitykseen.