kalvionkalvojen

Kalvionkalvojen on termi, jota käytetään kuvaamaan soluelinten ympärillä olevia kaksinkertaisia lipidikalvoja. Yleisiä esimerkkejä ovat tumakalvo, mitokondrioiden kaksinkertainen kalvo sekä kloroplastien kaksinkertainen kalvo. Näiden kalvojen tehtävä on eristää solun tiloja toisistaan ja mahdollistaa kontrolloitu aineiden kulku sekä tilojen eriyttäminen.

Rakenne: Jokaisessa kalvossa on ulkoinen ja sisäinen kalvo, joiden välinen tila on eristetty. Tumakalvossa ulkoinen kalvo on usein yhteydessä endoplasmalliseen retikulumiin, ja tumaporeiden kautta kulkee suuria molekyylejä. Mitokondrioiden sisäkalvo muodostaa cristeja ja on keskeinen energiaa tuottavien prosessien kannalta; kalvopien välissä oleva tila tunnetaan intermembrane spaceinä, sisäkalvoa vasten sijaitsevassa tilassa on matriz. Kloroplastien kaksinkertainen kalvo ympäröi stromaa, ja ulkoinen sekä sisäinen kalvo sekä thylakoid-kalvot muodostavat grana- ja lamenarakenteita, joita käytetään fotosynteesissä.

Toiminta: Kalvionkalvot mahdollistavat tilojen erottamisen sekä aineiden kulun sääntelyn, mikä on oleellista energian tuotannossa ja metabolisissa prosesseissa. Ne myös mahdollistavat geneettisen perimän säilyttämisen tietyissä organellien sisuksissa.

Kehitys: Mitochondriot ja kloroplastit ovat endosymbioottisen kehityksen tuloksia, joiden kaksinkertaiset kalvot heijastavat näiden organellien alkuperää. Tumakalvon synty ja solun sisäinen liikenne ovat kehittyneet solutason eriyttämisen ja monimutkaisen proteiinien kuljetusjärjestelmän myötä.