kalsineuriinis

Kalsineuriini on seriinireunonukleotidi-fosfataasientsyymi, joka on keskeinen solunsisäisten signalointireittien säätelyssä. Sen pääasiallinen tehtävä on defosforyloida useita solunsisäisiä proteiineja, mukaan lukien transkriptiotekijät kuten NFAT (Nuclear Factor of Activated T-cells). Kalsineuriini aktivoituu, kun sen sitoutumisalueelle on kiinnittynyt kalsiumia ja kalmoduliinia. Tämä aktivaatio johtaa usein proteiinien defosforylaatioon, mikä voi muuttaa niiden toimintaa ja sijaintia solussa.

Erityisen tärkeä kalsineuriinin rooli on immuunijärjestelmän säätelyssä. Aktivoituneet T-solut kokevat lisääntynyttä solunsisäistä kalsiumpitoisuutta, mikä aktivoi kalsineuriinin. Aktivoitunut kalsineuriini puolestaan defosforyloi ja aktivoi NFAT-transkriptiotekijän, joka siirtyy tumaan ja edistää sytokiinien, kuten interleukiini-2:n, tuotantoa. Sytokiinit ovat välttämättömiä T-solujen lisääntymiselle ja toiminnan ylläpitämiselle.

Kalsineuriinin estäminen on immuunivastetta heikentävien lääkkeiden, kuten siklosporiinin ja takrolimuusin, keskeinen vaikutusmekanismi. Nämä lääkkeet sitoutuvat sytoplasmatisiin proteiineihin (sytosolinen tekijä, joka sitoutuu kalsineuriiniin), jotka estävät kalsineuriinin defosforylointikyvyn. Tämän seurauksena NFAT:n aktivaatio vähenee, mikä vähentää T-solujen toimintaa. Tämän vuoksi kalsineuriinin estäjiä käytetään estämään elinsiirtojen hylkimisreaktioita ja hoitamaan autoimmuunisairauksia. Kalsineuriinilla on merkitystä myös hermoston kehityksessä ja toiminnassa.