kaivosmenetelmät

Kaivosmenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin ja prosesseihin, joita käytetään hyödyllisten mineraalien ja metallien irrottamiseksi maankuoresta. Valittu menetelmä riippuu suuresti esiintymän tyypistä, syvyydestä, malmin pitoisuudesta ja taloudellisista tekijöistä. Yleisimmin kaivosmenetelmät jaetaan kapeasti kahteen pääluokkaan: avolouhinta ja maanalainen louhinta.

Avolouhinta, joka tunnetaan myös avoimena louhintana, soveltuu hyvin esiintymiin, jotka ovat lähellä maanpintaa ja joiden malmipitoisuus on riittävän korkea kattamaan merkittävät maanpoisto- ja murskauskustannukset. Tässä menetelmässä malmi irrotetaan poraamalla ja räjäyttämällä, minkä jälkeen se kuljetetaan malmin käsittelylaitokseen. Suuret kaivokset voivat peittää useiden neliökilometrien alueen ja ulottua satojen metrien syvyyteen.

Maanalainen louhinta puolestaan on tarpeen esiintymille, jotka sijaitsevat syvemmällä maan alla. Tämä menetelmä on monimutkaisempi ja kalliimpi kuin avolouhinta. Se vaatii tunnelien, akselien ja muiden maanalaisrakenteiden rakentamista malmin saavuttamiseksi. Erilaisia maanalaisia louhintatekniikoita ovat esimerkiksi huone- ja pylväsmenetelmä, täyttömenetelmä ja kallistusmenetelmä. Valinta riippuu malmisuonten muodosta ja kaivoksen rakenteellisesta vakaudesta.

Molempiin kaivosmenetelmiin liittyy olennaisesti malmin esikäsittely, kuten murskaus ja jauhatus, sekä rikastus, jossa arvokas mineraali erotetaan sivukivestä. Kaivostoiminnan kestävyys ja ympäristövaikutukset ovat myös tärkeitä näkökohtia, jotka vaikuttavat menetelmien valintaan ja toteutukseen.