kadottamisen

Kadottaminen on suomen kielen substantiivi, jolla tarkoitetaan jonkin asian tai henkilön kadottamista. Se kattaa sekä fyysisen esineen hukkaantumisen että laajemmat ilmiöt, kuten ajan, muistin tai tiedon menettämisen. Käyttö on yleistä sekä arkisessa puheessa että kirjoitetussa tekstissä, ja sitä voidaan käyttää sekä konkreettisten menetysten että metaforisten kadottamisten yhteydessä. Tässä artikkelissa tarkastellaan kadottamisen ilmiötä yleisellä tasolla sekä sen kieliopillisia viitteitä.

Muodostus ja kielioppi: Kadottaminen muodostuu verbistä kadottaa yhdistettynä nominaalisen -minen -päätteeseen. Sana on perusmuoto kadottaminen; genitivin muoto on kadottamisen. Sillä voidaan ilmaista omistus tai yhteys, kuten 'kadottamisen vaikutukset'. Taivutusmuotoja ovat esimerkiksi kadottamista (partitiivi), kadottamisesta (elatiivi) ja kadottamisten (genetiivinen monikko). Käytössä kadottaminen toimii sekä subjektina että objektina.

Käyttöyhteyksiä: Arkipäivässä puhutaan usein kadottamisen riskistä ja tapauksista, joissa tavaroita hukkuu tai unohtuu. Psykologiassa ja gerontologiassa kadottaminen voi viitata muistihäiriöihin tai identiteetin menettämisen kokemuksiin. Liiketoiminnassa kadottaminen voi tarkoittaa varaston häviämistä, varkauksia tai virheellisen hallinnan seurauksia. Neutral respect -termi ei itsessään ota kantaa syyllisyyteen; konteksti ohjaa tulkintaa ja laajuutta.