kaavankaavoituksen

Kaavankaavoitus on Suomessa käytetty termi kaavaprosessissa, jolla vanhaa maankäyttö- tai kaavaa päivitetään tai muutetaan. Yleensä sillä tarkoitetaan asemakaavan tai yleiskaavan muutosten suunnittelua ja käsittelyä, jolla suunnataan tai tarkennetaan alueen maankäyttöä, rakentamista sekä ympäristön ja liikenteen järjestämistä.

Kaavamuutosten lainsäädäntö sekä malli- ja alueellinen ohjaus perustuvat maankäyttö- ja rakennuslakiin (MRL). Kunnat vastaavat kaavamuutosten laatimisesta ja hyväksymisestä, ja niillä on velvollisuus varmistaa muutosten yhdenmukaisuus muun lainsäädännön sekä alueellisen ja valtakunnallisen kehittämisen kanssa. Laajemmat muutokset voivat edellyttää maakunnan tai maakuntakaavan linjausten huomioimista sekä mahdollisesti ympäristövaikutusten arviointia (YVA) silloin, kun muutos vaikuttaa merkittävästi ympäristöön.

Prosessi käynnistyy yleensä kunta tai maanomistaja tekee aloitteen kaavamuutoksesta. Tämän jälkeen suunnittelutoimisto tai kunnallinen suunnittelukeskus laatii muutosehdotuksen, kerää lausunnot ja voi järjestää kuulemistilaisuuksia. Eri sidosryhmillä on mahdollisuus esittää mielipiteensä ja esittää korjauksia. Tämän jälkeen ehdotus viedään kunnan päättäville elimille hyväksyttäväksi. Hyväksytty kaavamuutos voi tulla voimaan oikeusvaikutteisesti ja se otetaan osaksi voimassa olevaa kaavaa. Päätöksestä voi hakea muutosta hallintotuomioistuimeen.

Kaavankaavoitus liittyy kiinteästi kaavoituksen muihin välineisiin, kuten asemakaavan ja yleiskaavan päivittämiseen sekä maakuntakaavan ja muiden alueellisten suunnitelmien noudattamiseen. Ajan mittaan kaavamuutokset ohjaavat rakentamista, infrastruktuuria sekä alueen kehittämisen prioriteetteja.