kaatopaikkatoiminta

Kaatopaikkatoiminta viittaa maanpäällisten tai maanalaisen jätteiden käsittelyyn ja loppusijoitukseen kaatopaikalla. Tämä on yksi jätehuollon vanhimmista muodoista, jonka tavoitteena on kerätä ja eristää jätteet ympäristöstä. Nykyään kaatopaikkojen käyttöä pyritään vähentämään jätehuollon hierarkian mukaisesti, painottaen jätteen synnyn ehkäisyä, uudelleenkäyttöä ja kierrätystä ennen loppusijoitusta.

Kaatopaikat luokitellaan usein jätetyypin ja ympäristövaikutusten perusteella. Esimerkiksi vaarallisten jätteiden kaatopaikat vaativat erityisiä suojatoimenpiteitä, kuten tiivistettyjä pohjarakenteita ja suodatusjärjestelmiä, estämään haitallisten aineiden pääsyn maaperään ja pohjaveteen. Muita kaatopaikkatyyppejä ovat esimerkiksi inertin jätteen kaatopaikat, joihin sijoitetaan ainoastaan rakennus- ja purkujätettä, joka ei reagoi kemiallisesti tai hajoa.

Kaatopaikkatoimintain keskeisiä osia ovat jätteen vastaanotto, lajittelu (mikäli mahdollista), tiivistäminen ja peittäminen. Jätettä tiivistämällä pyritään maksimoimaan tilankäyttö ja vähentämään hajujen leviämistä. Säännöllinen peittäminen vähentää myös sateen huuhtomaa ja eläinten pääsyä jätteeseen. Kaatopaikoilta syntyvää kaatopaikkakaasua, pääasiassa metaania ja hiilidioksidia, voidaan kerätä ja hyödyntää energiana tai polttaa ympäristöhaittojen vähentämiseksi.

Kaatopaikkojen ympäristövalvonta on jatkuvaa. Siihen kuuluu muun muassa pohjaveden ja pintaveden laadun seuranta, kaasupäästöjen mittaus sekä kaatopaikan rakenteiden vakauden tarkkailu. Kaatopaikan sulkemisen jälkeen sitä on yleensä valvottava ja kunnossapidettävä useita vuosia, jotta varmistetaan sen turvallinen ja ympäristöystävällinen jälkihoito.