kaasuttamiseen

Kaasuttaminen on termokemiallinen muuntoprosessi, jossa hiili- tai biomassapohjaiset raaka-aineet muunnetaan syngasiksi eli synteesi-kaasuksi. Syngas koostuu pääosin hiilimonoksidista (CO) ja vedystä (H2), sekä pienemmissä määrin hiilidioksidia (CO2), metaania (CH4) ja muita epäpuhtauksia. Prosessi etenee kontrolloidulla hapen, ilman tai vesihöyryn käytöllä korkeissa lämpötiloissa, jolloin polttoaine ei pala kokonaan vaan muodostaa kaasua.

Kaasuttamiseen sopivat sekä biomassat että fossiiliset raaka-aineet, kuten kivihiili ja teolliset jätteet. Kaasun tuotantoprosessi voidaan toteuttaa useilla samalla periaatteella toimivilla lähestymistavoilla, joissa tapahtuu osittainen palaminen, vesihöyryn kaasuttaminen tai näiden yhdistelmät. Lämpötilat ovat tyypillisesti noin 800–1200 °C, ja hapen määrä on suhteessa alle täydellisen palamisen, jotta syntyy kaasua eikä palavaa kuumaa ilmaa.

Kaasun koostumus ja käyttötarkoitukset riippuvat syötteen ominaisuuksista sekä prosessin asetuksista. Pääasialliset komponentit ovat CO ja H2, joita voidaan hyödyntää sekä energiantuotannossa että kemianteollisuudessa. Syngasia voidaan käyttää sähkön ja lämmön tuotannon lisäksi raaka-aineena esimerkiksi metanolin, muiden kemikaalien tai Fischer–Tropsch -polttoaineiden valmistuksessa.

Kaasuttaminen voi tarjota energian tehokasta hyödyntämistä ja päästöjen hallintaa, erityisesti hiilidioksidin talteenoton ja varastoinnin (CCS/CCU) yhteydessä. Haasteisiin kuuluu epäpuhtauksien hallinta (esimerkiksi terva- ja sulfaineosat), prosessin kustannukset sekä laitoksen rakennettavuus ja kunnossapito. Tutkimus suuntautuu parempaan hyötysuhteeseen, pienempiin epäpuhtauksiin ja laajempaan raakaaineiden käyttömahdollisuuksien hyödyntämiseen.