köyhyysrajaa

Köyhyysraja viittaa taloudellisen hyvinvoinnin tasoon, jonka alapuolella olevaa väestöä pidetään köyhänä. Se on sosiaalipoliittinen käsite, joka auttaa mittaamaan ja ymmärtämään köyhyyden laajuutta yhteiskunnassa. Köyhyysrajan määrittely voi vaihdella maittain ja aikakausittain, ja se perustuu usein erilaisiin mittareihin.

Yleisin tapa määritellä köyhyysraja on suhteellinen köyhyysraja. Tässä mallissa köyhyysraja asetetaan tietyn prosenttiosuuden mukaan keskimääräisestä tai mediaanituloista. Esimerkiksi Euroopan unionissa käytetty suhteellinen köyhyysraja on 60 prosenttia kansallisesta mediaanitulosta. Tämä tarkoittaa, että henkilöä tai kotitaloutta pidetään köyhänä, jos heidän tulonsa ovat alle tämän rajan. Suhteellinen köyhyysraja heijastaa yhteiskunnan yleistä tulotasoperustetta ja sen avulla voidaan seurata köyhyyden kehitystä suhteessa muihin väestönosiin.

Absoluuttinen köyhyysraja puolestaan perustuu perustarpeiden täyttämiseen, kuten riittävään ravintoon, suojaan ja terveydenhuoltoon. Sen tavoitteena on määritellä minimitaso, jolla ihminen voi selviytyä. Absoluuttista köyhyysrajaa käytetään usein kehittyvissä maissa tai arvioitaessa kansainvälistä köyhyyttä.

Köyhyysrajojen käyttö auttaa päätöksentekijöitä kohdentamaan sosiaalipoliittisia toimia ja tukitoimenpiteitä tehokkaasti. Se on myös tärkeä työkalu köyhyyden torjunnan suunnittelussa ja arvioinnissa. Köyhyysrajan ylittävien ihmisten tunnistaminen on ensimmäinen askel heidän tukemisessaan ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentämisessä.