käyttökelpoisuusarviointi

Käyttökelpoisuus (fitness for use) on käsite, jolla tarkoitetaan tuotteen, järjestelmän tai palvelun kykyä täyttää sille asetetut käyttötarkoitukset asianmukaisesti ja turvallisesti odotetuissa olosuhteissa sekä käyttäjien tarpeiden ja odotusten mukaisesti. Käyttökelpoisuus on kontekstisidonnainen: sama ratkaisu voi olla käyttökelpoinen yhdessä ympäristössä ja ei-käyttökelpoinen toisessa. Keskeisiä ulottuvuuksia ovat toiminnallinen soveltuvuus, käyttövarmuus, turvallisuus, yhteensopivuus muiden järjestelmien kanssa sekä kyky rakentua ja tukea lisäarvoa asiakkaalle.

Käyttökelpoisuus koostuu useista ominaisuuksista, kuten annetun toiminnallisuuden riittävyydestä, tarkkuudesta, virheiden käsittelystä sekä käyttöliittymän ja käyttökokemuksen laadusta. Lisäksi siihen sisältyy asennuksen helppous, dokumentaatio, koulutus sekä saatavilla oleva tuki ja huolto. Olosuhteet, kuten ympäristö, kuormitus ja käytön konteksti, vaikuttavat siihen, mitkä vaatimukset ovat hyväksyttäviä.

Arviointi suoritetaan vaatimustenmukaisuuden ja riskien perusteella sekä käyttäjien kokemusten kautta. Menetelmiä ovat esimerkiksi vaatimuspohjaiset tarkastukset, käytettävyystestit, kenttä- tai simulaatiotestit sekä suorituskyky- ja luotettavuustestit. Kansainvälisissä ja toimialakohtaisissa standardeissa korostetaan usein käyttäjälähtöisyyttä sekä turvallisuutta; käytäntöihin kuuluu jatkuva parantaminen ja palautteen hyödyntäminen suunnitteluprosesseissa.

Käyttökelpoisuus on tärkeä osa laadunhallintaa ja riskienhallintaa monilla aloilla, kuten ohjelmistossa, kone- ja ympäristöteknologiassa sekä palveluissa. Sen varmistaminen vaatii sekä suunnitteluvaiheessa tehtäviä vaatimusten määrittelyjä että tuotantoprosessin valvontaa sekä käyttöönotto- ja käyttöönottomarkkinoiden tarkastuksia. Kokonaisuutena se tarkoittaa, että ratkaisu täyttää sekä nykyiset että potentiaaliset käyttötarpeet pitkällä aikavälillä.