käyttäytyminen

Käyttäytyminen on yksilön toimintojen ja reaktioiden kokonaisuus, jota voidaan tarkastella sekä ulkoisesti havaittavien tekojen että sisäisten prosessien kautta. Käyttäytyminen vaihtelee yksilöittäin ja kontekstista riippuen, ja sitä tarkastellaan monilla tieteenaloilla, kuten psykologiassa, etologian ja sosiologian sekä taloustieteen alueilla.

Tutkimuksen keskeisiä osa-alueita ovat, miten yksilöt ja ryhmät reagoivat ympäristöön, kuinka käyttäytyminen muuttuu oppimisen kautta ja miten sosiaaliset normit sekä kulttuuri vaikuttavat toimintaan. Keskeisiä teoreettisia suuntauksia ovat behaviorismi, joka korostaa havaittavaa käyttäytymistä ja palkkioiden sekä rangaistusten roolia; kognitivismi, jossa painottuvat ajattelu, motivaatiot ja tunteet; sekä evoluutiopsykologia ja neurotiede, jotka tuovat esiin biologisia ja kehityksellisiä tekijöitä.

Käyttäytymisen ilmenemiseen vaikuttavat sekä perinnölliset että ympäristötekijät: geneettinen alitus, lapsuuden kokemus, oppiminen (klassinen conditioning, operant conditioning, sosiaalinen oppiminen), sekä sosiaaliset suhteet ja kulttuurierot. Tyypillisiä kategorioita ovat sosiaalinen käyttäytyminen (vuorovaikutus ja yhteistyö), itsesäätely, työ- ja organisaatiokäyttäytyminen sekä kliinisessä kontekstissa tutkimettu toiminnan säätelyn puutteisiin liittyvä käyttäytyminen.

Käyttäytymisen tutkimus perustuu havainnointeihin, kokeellisiin asetelmiin sekä kyselyihin. Tulokset voivat tukea koulutusta, terapeuttisia menetelmiä, johtamista ja päätöksentekoa sekä yhteiskunnallista suunnittelua. Eettinen pohdinta korostuu tiedon keräämisessä ja tulkinnassa yksilön oikeuksien ja yksityisyyden suojan vuoksi.