käännöksissä

Käännöksissä tarkoitetaan tilannetta, jossa lähdetekstin merkitys, tyyli ja kulttuurinen konteksti siirretään toiseen kieleen siten, että vastaanottaja ymmärtää alkuperäisen viestin tarkoituksen ja sävyn. Kääntäminen ei ole pelkkää sanakirjan sanojen kirjainta vastinetta, vaan tulkinnan ja rekisterin hallintaa, jossa huomioidaan kieliopilliset rakenteet sekä viittaukset kulttuurisiin viitteisiin.

Keskeisiä teemoja käännöksissä ovat sisällön tarkkuuden, rekisterin ja kulttuurisen kontekstin säilyttäminen. Idiomeja, sanaleikkejä ja viittauksia ei yleensä voi kääntää suoraan, joten kääntäjä tekee sopeutuksia (domestikaatio) tai säilyttää vierasperäisyyden (foreignisaatio) riippuen tekstin tarkoituksesta. Tekstin tarkoitukseen valitaan usein tasapaino sanojen tarkkuuden ja viestin yleisilmeen välillä, hyödyntäen käsitteitä kuten muodollinen vs. dynaaminen vastine sekä adaptointi ja kulttuurinen lokalisointi.

Työkalut ja menetelmät käännöksissä vaihtelevat perinteisistä lähestymistavoista moderneihin teknisiin keinoihin. Strategioita ovat sanallinen käännös, merkityksen mukaan kääntäminen sekä sovitus kohdeyleisöön. Käytössä ovat sanakirjat, termipankit, muistialustat (translation memory) ja CAT-työkalut sekä konekäännös, jota käytetään usein post-editoituna. Kääntäjän rooli on toimia kulttuurien tulkkina ja viestinnän sillan luojana.

Käännöksiä tarvitaan kirjallisuudessa, oikeudellisissa ja teknisissä teksteissä sekä mediassa ja ohjelmisto- sekä verkkosisällöissä. Laadun arvioinnissa painottuvat sekä sisällön oikeellisuus että kohdeyleisön luettavuus ja hyväksyttävyys. Alalla on painavaa yhteyttä digitaaliseen kehitykseen ja ammatilliseen standardien noudattamiseen.