jääkausiin

Jääkausiin viittaa maapallon historian pitkiin ajanjaksoihin, jolloin ilmaston laaja viileneminen johti napajäätiköiden ja vuoristojäätiköiden merkittävään laajenemiseen. Nämä jäätiköt saattoivat peittää suuria osia mantereista. Jääkausia on ollut useita maapallon historiassa, ja ne ovat vaikuttaneet syvästi maapallon geologiaan, biodiversiteettiin ja maantieteeseen. Viimeisin suuri jääkausi, jota kutsutaan usein viimeisimmäksi jääkaudeksi tai pleistoseenikaudeksi, päättyi noin 11 700 vuotta sitten.

Jääkausien aikana merenpinta laski merkittävästi, koska suuri osa vedestä oli sitoutuneena jäätiköihin. Tämä mahdollisti maasiltojen muodostumisen alueiden välille, mikä puolestaan vaikutti eläinten ja ihmisten leviämiseen. Jäätiköiden liikkuminen muokkasi maisemaa dramaattisesti: ne kuluttivat kallioperää, muodostivat laaksoja, vuoria ja järviä, ja jättivät jälkeensä moreenikerrostumia. Jään sulaminen jääkausien lopussa aiheutti puolestaan tulvia ja nopeita maisemamuutoksia.

Jääkausien syitä tutkitaan edelleen, mutta yleisesti uskotaan niiden johtuvan monen tekijän yhdistelmästä. Tärkeimpiä tekijöitä ovat Maan kiertoradan ja akselin asentoon liittyvät muutokset (Milankovićin jaksot), jotka vaikuttavat auringonsäteilyn jakautumiseen maapallolla. Lisäksi tulivuoritoiminta, merivirtojen muutokset ja kasvihuonekaasujen pitoisuudet ilmakehässä ovat todennäköisesti vaikuttaneet jääkausien esiintymiseen ja voimakkuuteen. Jääkaudet ovat osa luonnollista ilmastonvaihtelua maapallolla, mutta nykyisen ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi uskotaan ihmisen toiminnan, erityisesti fossiilisten polttoaineiden käytön, tuottamat kasvihuonekaasupäästöt.