järjestyslainsäädännössä

Järjestyslainsäädäntö on oikeusjärjestyksen osa, joka säätelee yhteiskunnan järjestystä, hallinnon toimintaa sekä näistä toimista johtuvien käytäntöjen ja menettelyjen järjestystä. Se määrittelee, miten asioita hoidetaan, millaisia kieltoja ja velvoitteita sovelletaan sekä miten noudattamista valvotaan ja seuraamukset määrätään. Järjestyslainsäädäntö toimii rinnakkain rikos-, hallinto- ja prosessuaalisen lainsäädännön kanssa ja nojautuu perustuslakiin sekä perusoikeuksiin.

Sen keskeinen tehtävä on luoda ennustettava ja oikeudenmukainen toimintaympäristö, jossa valta käyttää toimivaltuutensa lain edellyttämällä tavalla. Tämä tarkoittaa sekä yleisiä oikeusperiaatteita, kuten laillisuus, suhteellisuus ja oikeusturva, että konkreettisia sääntöjä hallinnon toimien järjestämisestä, asioiden käsittelystä ja viranomaisten toimivallan käyttämisestä.

Järjestyslainsäädäntö kattaa useita osa-alueita, kuten julkisen järjestyksen ylläpitämisen, hallinnon toimintojen oikeudellisen kehyksen, päätöksenteon menettelyt sekä julkisten voimavarojen jakamisen ja valvonnan. Se kuvaa myös yksilön oikeudet ja velvollisuudet sekä keinoja niiden turvaamiseksi, kuten oikeudellinen näytön paino, mahdollisuus oikaisuun ja oikeusefektit.

Soveltamisala ulottuu julkiseen hallintoon (kunnat ja viranomaiset), julkiseen turvallisuuteen sekä muun muassa koulutus-, terveys- ja työelämän järjestyksen sääntelyyn. Haasteina ovat muun muassa oikeusturvan tasapaino, läpinäkyvyys sekä digitalisaation, kansainvälisen oikeuden ja muuttuvien yhteiskunnan tarpeiden huomioon ottaminen.