järjestelmäkokonaisuus

Järjestelmäkokonaisuus tarkoittaa järjestelmistä muodostunutta kokonaisuutta, jossa useat toisiinsa kytkeytyneet alijärjestelmät toimivat yhdessä yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyse on holistisesta näkemyksestä, joka korostaa rajapintoja, riippuvuuksia ja mahdollisia nousevia ominaisuuksia, joita pelkän yksittäisen osan tarkastelu ei kata.

Sitä käytetään sekä teknisissä että organisatorisissa yhteyksissä, kuten tietojärjestelmissä, infrastruktuurissa, kaupunkisuunnittelussa ja energiajärjestelmissä. Järjestelmäkokonaisuus painottaa osien välistä yhteistoimintaa, yhteisiä tavoitteita sekä hallintaa, standardeja ja prosesseja, jotka mahdollistavat toiminnan koordinoidun ja luotettavan hoitamisen.

Keskeisiä piirteitä ovat yhteensopivuus ja rajapintojen standardointi, modulaarisuus, yksittäisten osien kestokyky ja autonomia sekä kokonaisuuden mahdolliset nousevat ilmiöt. Lisäksi järjestelmäkokonaisuus vaatii yhteistä visiota, arkkitehtuuri- ja datanhallintamalleja sekä jatkuvaa tilannekuvaa ja päivitysvalmiutta.

Hallinta ja suunnittelu ovat keskeisiä haasteita. Integraatioon liittyy monimutkaisuutta, riippuvuuksien hallinta, tiedonvaihto, turvallisuus, luotettavuus sekä muutos- ja ylläpitotoimenpiteet. Käytössä ovat järjestelmämallit, arkkitehtuurikehykset, standardit ja kokeilut, joiden avulla kokonaisuutta suunnitellaan, analysoidaan ja validoidaan.

Esimerkkejä ovat kansallinen energiaverkko, jossa generaattorit, siirto- ja jakeluverkot toimivat yhdessä; ilmailu- ja liikenteenhallintaverkosto sekä älykäs kaupunki-infra, jossa liikenne, energia ja viestintä ovat integroituja kokonaisuuksia.