jänteestä

Jänne on lihaksen ja luiden välissä sijaitseva sidekudoksen rakenne, joka siirtää lihaksen tuottaman voiman luiden liikkeiksi. Jänteet koostuvat pääasiassa pitkistä kollageenisäikeistä, erityisesti kollageenin tyyppi I. Ne muodostavat tiiviin, kestävän ja osittain joustavan verkoston, jonka avulla voima siirtyy lihas–luu‑yhtymälle.

Jänteitä ympäröivät rakenteet auttavat suojaamaan ja ohjaamaan liikettä. Jänteen sisällä kulkee endotenon kaltaisia rakenneosia, ja jänteen pintakerroksia voivat muodostaa epitenon tai paratenon. Kiinnittyminen luuhun tapahtuu usein periosteumin kautta, ja kiinnitys on tukeva Sharpeyn-säikeiden avulla. Joillakin jaloissa ja käsivarsissa on lisäksi aponeurooseja, litteitä kiinnityslevyjä, jotka toimivat jänteiden kaltaisina rakenteina.

Toiminnallinen rooli on keskeinen: jänteet välittävät lihasten tuottaman voiman luiden liikkeiksi ja ne voivat toimia energianvaraston kaltaisina rakenteina, mikä helpottaa liikkeen aloitusta ja nopeaa reagointia. Esimerkkejä suurista ja latautuvista jänteistä ovat Achillesjänne sekä polven ja olkapään jänteet. Jänteillä on tyypillisesti alhainen verenkierto, mikä vaikuttaa niiden paranemiseen ja vaurioitumisen toipumiseen.

Vammat ja hoito ovat tyypillisesti rasitus- tai repeämävammat. Rasitusvaivoja kutsutaan usein tendinopatiaksi (aiemmin tendiniitiksi); ne aiheuttavat kipua ja toiminnan rajoituksia erityisesti toistuvassa kuormituksessa. Diagnoosi perustuu kliiniseen tutkimukseen ja kuvantamistutkimuksiin, kuten ultraääneen tai magneettikuvaan. Hoito painottuu lepoa, kuormituksen hallintaa ja kuntoutusta, erityisesti eksentrisillä harjoituksilla. Lievissä tapauksissa riittää konservatiivinen hoito; vakavammissa tai epäonnistuneissa hoitoissa voi olla tarpeen leikkaus. Uusien regeneratiivisten hoitojen, kuten PRP:n, hyödyistä ei ole yksiselitteistä näyttöä. Ennuste riippuu vammatyyppisestä ja hoitovasteesta, mutta useimmat rasitusvammat paranevat asianmukaisella kuntoutuksella.