magneettikuvaan

Magneettikuvaus, usein MRI, on lääketieteellinen kuvantamismenetelmä, joka hyödyntää vahvaa magneettikenttää ja radioaaltoja tuottaakseen yksityiskohtaisia kuvia kehon pehmeistä kudoksista. Kehon vetyatomiytimet asettuvat magneettikenttään ja RF-pulsseilla niitä käännetään; pulssin päätyttyä ytimet palautuvat takaisin ja vapauttavat signaaleja, joita vastaanotin mittaa. Signaalit muunnetaan tietokoneella kuviksi, ja kenttägradienttien avulla kuvat saadaan paikallistettua kolmiulotteisesti.

Magneettikuvauksessa käytetään erilaisia sekvenssejä, kuten T1- ja T2-painotettuja kuvia sekä diffuusiomagneettikuvausta, jotka tuottavat erilaista kudoskontrastiaa. Tarvittaessa voidaan käyttää gadolinium-pohjaista kontrastia tehostamaan näkyvyyttä verisuonissa ja tulehduksissa sekä muissa poikkeavuuksissa.

Käyttökohteita ovat muun muassa aivot, selkäydin ja keskushermosto, nivelet ja pehmytkudokset sekä vatsa- ja lantion elimet. Magneettikuvausta ei käytetä ionisoivan säteilyn vuoksi, mikä on etu toistuvissa tutkimuksissa. Rajoitteita ovat laitteen korkea hinta, tarve potilaan liikkumattomuudelle sekä joidenkin implanttien tai sydämentahdistesablon tapauksissa mahdolliset kontraindikaatiot. Myös gadolinium-pohjaisen kontrastin käyttöön liittyy munuaisten toimintaan liittyviä huomioita. Lääkärin harkinta ratkaisee MRI:n sopivuuden yksittäisessä tapauksessa.

---