jännitetasoilla

Jännitetasoilla tarkoitetaan sähköverkossa ja -laitteissa käytettyjä eri jännitealueita tai nimellisarvoja. Jännitetasot vaikuttavat sekä suunnitteluun että turvallisuuteen: ne määräävät, millaisia eristysjärjestelmiä, suojaustoimia ja komponentteja järjestelmä tarvitsee. Eri käyttökohteissa määritellään erilaisia jännitetasoja, ja niiden hallinta on keskeistä sekä energian jakelussa että laitteiden luotettavassa toiminnassa.

Yleisimpiä luokituksia ovat matalajännite (LV), keskimittainen jännite (MV) ja korkea jännite (HV). Matalajännitteen rajat vaihtelevat standardien mukaan, mutta niitä pidetään usein alle noin 1 kV AC tai noin 1,5 kV DC. Keskijännite kattaa noin 1–35 kV, ja korkea jännite on noin 35 kV tai korkeampi. Eurooppalaisessa jakeluverkossa kotitalouksien nimellisjännite on yleisesti 230 V yksivaiheessa ja 400 V kolmivaiheessa, ja suurteollisuudessa käytetään myös korkeampia jännitteitä.

Käytännössä jännitetasojen valinnalla on vaikutuksia eristykseen, kytkentöihin, turvallisuuteen ja energiatehokkuuteen. Eristyksen koordinointi, suojalaitteiden asetukset sekä vaatimukset huollon, käyttöönoton ja asennusten osalta perustuvat valittuihin jännitetasoihin. Standardit ja määräykset ohjaavat myös työmenetelmiä, testauksia ja vaarojen hallintaa.

Elektroniikassa jännitetasoilla viitataan usein pienempiin, laitteiden toimintaan soveltuviin käyttöjännitteisiin, kuten 3,3 V tai 5 V, sekä virtalähteiden hallintaan. Jännitetasot muodostavat perustan sekä suunnittelulle että päivittäiselle käytölle.