jännitelähteen

Jännitelähde on sähköinen laite tai järjestelmä, joka ylläpitää määriteltyä jännitettä kahden johtimen välissä riippumatta kytketystä kuormasta. Sen tehtävänä on toimittaa energiaa piiriin siten, että jännite pysyy haluttuna kuorman muutoksista huolimatta.

Jännitelähteet voidaan jakaa pääosin riippumattomiin (independent) ja riippuviin (dependent) jännitelähteisiin. Riippumaton lähde tuottaa kiinteän jännitteen riippumatta kuorman virrasta; riippuva lähde on ohjattavissa ulkoisella signaalilla tai muulla piirissä tapahtuvalla muutoksella. Ideaalinen jännitelähde pitää jännitteen tarkasti vakiona ja sillä on nolla sisäinen resistanssi. Todellisilla jännitelähteillä on ei-nolla sisäinen resistanssi, mikä aiheuttaa jännitteen lievän riippuvuuden kuormasta ja rajoittaa suurvirtaisia tiloja.

Jännitelähteet voivat olla tasajännitteisiä (DC) tai vaihtojännitteisiä (AC). DC-lähteitä ovat esimerkiksi akut, paristot ja säädettävät virtalähteet, kun taas AC-lähteitä ovat yleisesti sähköverkosta saatavat tai erilaiset signaalilähteet. Piirissä jännitelähteen symboli ja merkinnät vaihtelevat, mutta ideaalisen lähteen kuvaa yleensä ympyrä, jossa on plus- ja miinusmerkki; riippuvaiset lähteet voivat olla erilaisilla tähdityksillä.

Teoreettisesti lineaaripiiri voidaan esittää Thevenin-ekvivalenssillä tai Norton-ekvivalenssillä: Thevenin-ekvivalenssi on jännitelähde V_th sarjassa resistanssin R_th kanssa, kun taas Norton-ekvivalenssi on virta­lähde I_N rinnakkain resistanssin R_th kanssa. Tämä yksinkertaistaa piirin analysointia. Käytännössä jännitelähteiden huomioon otettavia tekijöitä ovat teho, jännite- ja virrantarve sekä mahdollinen sisäinen resistanssi, suojaukset ja havaitut ylikuumenemisen riskit.