jälkiseurannassa

Jälkiseuranta on rikosseuraamusten täytäntöönpanon vaihe, jossa vapautuneita vankilan kaltaisesta rangaistuksesta tai muita henkilöitä seurataan vapautumisen jälkeen ja heille asetetaan ehtoja. Sen tarkoituksena on hallita uusintarikollisuuden riskejä, tukea sopeutumista yhteiskuntaan ja varmistaa yleinen turvallisuus riittävän seurannan kautta.

Käytännössä jälkiseuranta kohdistuu usein ehdonalaiseen vapautukseen, koevapauteen tai muuhun valvontaan vapautuvan henkilön tilanteessa. Se voi koskea henkilöitä, joiden vapautuminen on sidottu valvonta-ehtoihin, kuten oleskelu- ja liikkumisrajoituksiin, säännöllisiin ilmoittautumisiin sekä velvoitteisiin osallistua tarvittaessa hoito-, koulutus- tai työtoimintaan.

Valvonta toteutetaan pääosin Rikosseuraamusviraston kautta tai muulla sovellettavalla viranomaistaholla. Yleisiä ehtoja voivat olla oleskelun ja liikkumisen rajoitukset, päivittäinen ilmoittautuminen, sekä velvoitteet osallistua päihde- tai mielenterveys- sekä työ- tai koulutusohjelmiin. Teknisinä keinoina käytetään elektronista valvontaa ja GPS-seurantaa sekä säännöllisiä tapaamisia ja viranomaistarkastuksia.

Kesto ja päätöksenteko perustuvat oikeudellisiin määräyksiin ja riskinarviointiin. Jälkiseurannan aloittamisesta vastaa tuomioistuin tai valvova viranomainen, ja suunnitelman yksilöllinen pituus sekä ehdot voivat muuttua tilanteen mukaan. Lisäksi jälkiseurannasta keskustellaan jatkuvasti riskienhallinnan ja oikeudenmukaisten tukipalvelujen näkökulmasta.

Arvioinnin mukaan jälkiseuranta voi tukea turvallisuutta ja palautumista, mutta siihen liittyy myös yksityisyyden, kustannusten ja ohjelmien toteutettavuuden haasteita, joiden vaikutusta seurannan tehokkuuteen seurataan jatkuvasti.