jähdytyksiä

Jäähdytykset ovat prosesseja ja järjestelmiä, joiden tehtävänä on poistaa lämpöä lämpimästä tilasta tai laitteesta ja siten alentaa tai ylläpitää haluttua lämpötilaa. Niitä käytetään laajasti rakennusten ilmanvaihdossa ja ilmastoinnissa, teollisuusprosesseissa, elektroniikassa sekä ajoneuvoissa.

Periaatteessa jäähdytykset perustuvat kylmäaineen kiertoon, jossa neste höyrystyy, siirtää lämpöä tilasta pois ja tiivistyy uudelleen. Energiankäyttöä mitataan COP-arvolla, joka kertoo tuotetun jäähdytysenergian määrän suhteessa käytettyyn sähköenergiaan. Järjestelmät voivat olla sekä aktiivisia että passiivisia: aktiivisissa järjestelmissä käytetään mekaanista energiaa (kompressorit, pumput), passiiviset jäähdytykset puolestaan hyödynnyttävät rakennuksen suunnittelua ja ilmanvaihtoa ilman erillistä voimakäyttöä.

Yleisimmät jäähdytyksen muodot ovat höyrykondensaatiolla toimivat järjestelmät (höyrykompressorijäähdytys), absorbtiopohjaiset järjestelmät sekä haihdutusjäähdytys. Höyrykondensaatiopohjaisessa järjestelmässä kylmäaine kiertää kompressorin, lauhduttimen, laajennusventtiilin ja höyrystimen kautta. Absorptiojärjestelmissä kylmäaine kiertää lämpöenergian avulla ja kemiallisia absorbentteja käyttäen (esimerkiksi litiumbromidi veden kanssa tai ammoniakki/vesi). Haihdutusjäähdytystä käytetään erityisesti kuivissa ilmastoissa, jolloin veden haihtuessa saadaan viilennystä.

Kylmäaineet voivat vaikuttaa ympäristöön sekä turvallisuuteen: monet kylmäaineet ovat potentiaalisia kasvihuonekaasupäästöjä tai palavia/toksisia, ja niiden käyttöä säädellään kansainvälisesti sekä kansallisilla määräyksillä (esim. F-gas-ohjelmat, Kigali-nykyt). Jäähdytysjärjestelmien suunnittelussa korostuvat energiatehokkuus, huolto ja asianmukainen varastointi sekä, käytettäessä, ympäristöystävällisemmät kylmäaineet.