juottomenetelmiä

Juottomenetelmät viittaavat erilaisiin tekniikoihin, joita käytetään metallisten osien liittämiseen toisiinsa sulattamalla juotosmetallia. Juotos on metalliseos, jonka sulamispiste on alhaisempi kuin liitettävien osien, ja se muodostaa vahvan ja sähköisesti johtavan liitoksen.

Yleisimpiä juottomenetelmiä ovat pehmeäjuotto ja kova juotto. Pehmeäjuotto käyttää juotosmetalleja, joiden sulamispiste on alle 450 astetta Celsius, tyypillisesti tinapohjaisia seoksia. Tätä menetelmää käytetään laajalti elektroniikassa, putkitöissä ja peltityössä. Lämpöä voidaan tuottaa juotoskolvilla, kuumailmapuhaltimella tai induktiokuumennuksella.

Kova juotto, jota kutsutaan myös kovajuotoksi, käyttää juotosmetalleja, joiden sulamispiste on yli 450 astetta Celsius, usein kupari-, hopea- tai nikkelipohjaisia seoksia. Kova juotto soveltuu sovelluksiin, jotka vaativat suurempaa lujuutta ja lämmönkestävyyttä, kuten LVI-järjestelmissä, korujen valmistuksessa ja työkalujen valmistuksessa. Kova juotossa tarvitaan tyypillisesti korkeampaa lämpötilaa, joka saavutetaan muun muassa kaasupoltinella.

Molemmissa menetelmissä on tärkeää käyttää sopivaa flux-ainetta, joka auttaa puhdistamaan liitettävien pintojen oksidin ja parantaa juotteen virtausta ja tarttumista. Huolellinen pinnan esikäsittely, oikean juotteen ja flux-aineen valinta sekä sopivan lämpötilan hallinta ovat avainasemassa onnistuneen ja kestävän juotosliitoksen luomisessa. Myös juotosliitoksen ulkonäkö on osa arviointia.