johtumishäiriöitä

Johtumishäiriöt ovat sydämen sähköisen johtumisjärjestelmän toiminnan poikkeavuuksia, jotka heikentävät impulssien kulkua eteisistä kammioihin tai johtojärjestelmän eri osien välillä. Tämä voi aiheuttaa bradykardiaa, epäsäännöllistä sykettä tai ajoituksen häiriöitä sydämen supistuksissa. Oireet vaihtelevat: osa ihmisistä on oireettomia, toiset kokevat huimausta, pyörtymisiä tai väsymystä.

Syyt ja riskitekijät vaihtelevat, ja ne voivat olla sekä sydänsairauteen liittyviä että ulkoisia. Ikä, sepelvaltimotauti, sydämen vajaatoiminta ja aiemmat sydäninfarktit sekä rakenteelliset muutokset ovat yleisiä tekijöitä. Myös tulehdukselliset tilat, jotkin lääkkeet (esimerkiksi beetasalpaajat, kalsiumkanavan salpaajat ja jotkin antiarytmikot) sekä elektrolyyttihäiriöt voivat aiheuttaa johtumishäiriöitä. Osa häiriöistä on synnynnäisiä.

Päätyyppejä ovat: 1) sinusolmukkeen toiminnan häiriöt (esim. sinusbradykardia, sinussolmukkeen oireyhtymä), 2) eteis-kammiolähettimen johtumisen häiriöt eli AV-blockit (1., 2. asteen Mobitz I ja Mobitz II sekä 3. asteen täydellinen AV-blockki), 3) intraventrikulaariset johtomuodot kuten oikean tai vasemman haaranlohkon sekä fasikulaarilohkot, sekä 4) pre-excitation-syndroomat kuten WPW-tyyppinen tilanne.

Diagnoosi perustuu ensisijaisesti elektrokardiografiaan (EKG) ja jatkoseurantaan, kuten Holter- tai tapahtumalähettimeen. Tarvittaessa tehdään rasitus-EKG, sydämen kuvantaminen ja elektrofysiologinen tutkimus.

Hoito määritellään häiriön tyypin ja oireiden mukaan. Usein asymptomaattiset lievät häiriöt eivät vaadi nopeasti toimenpiteitä, mutta tilaa seurataan säännöllisesti. Korkea-aallon AV-block sekä oireinen bradykardia hoidetaan tahdistimella. Sinusolmukkeen oireyhtymässä voi olla tarpeen tahdistin. WPW-syndrooman hoidossa yleisin ratkaisu on radiofrekvenssiablato hoitoreitin poistamiseksi. Lääkityksen valinta ja muutokset tehdään harkiten, sillä ne voivat vaikuttaa johtuvuuteen. Ennuste riippuu taustasairauksista ja hoidon onnistumisesta.