johdannemuodot

Johdannemuodot ovat suomen kielen sanoja, jotka on muodostettu perusmuodosta derivaatiorakenteilla. Niiden avulla sanastoa laajennetaan, ja samalla voidaan muuttaa sanan syntaktista luokkaa sekä merkitystä. Toisin kuin taivutusmuodot, jotka ilmaisevat lauseessa sanan taivutuksellista rakennetta, johdannemuodot luovat uusia sanoja ja usein uuden sanaluokan.

Käytetyimmät johdannemuodon tyypit kehittyvät pääasiassa affikoimalla, eli sanavartalon päälle lisätään jäännöksiä, sekä harvemmin yhdistämällä sanoja. Yleisimmät suffixit ovat esimerkiksi -minen, -us/-ys, -ointi sekä agentti- ja adjektiivimääräiset päätteet kuten -aja/-jä, -ja ja -lainen/-linen. Näiden avulla muodostuvat muun muassa verbeistä substantiiveja ja adjektiiveja, sekä substantiiveista tai adjektiiveista uusia sanoja.

Verbeistä muodostetaan usein substantiiveja tai adjektiiveja. Esimerkiksi kirjoittaa → kirjoitus (toiminnan tulos) tai kirjoittaminen (toiminnan prosessi), opettaa → opetus (toiminnan tulos) ja opettaja (toiminnan tekijä). Nimistöstä voidaan tehdä adjektiiveja tai kontekstisidonnaisia nimiä: kauppa → kaupallinen (erilainen merkitys), kansa → kansallinen, Suomi → suomalainen. Adjektiiveista muodostetaan abstrakteja substantiiveja: kaunis → kauneus, nopea → nopeus. Joissakin tapauksissa johdannemuodot myös muodostavat uusia sitovia sanaluokkia tai laajentavat käyttöaluetta, mikä rikastuttaa kieltä ja helpottaa ilmaisua.

Johdannemuotoja käytetään laajasti suomen sanastossa ja ne ovat keskeinen osa sanaston kehittämistä, muotoilua sekä semanttista yhteydenpitoa alkuperäisen sanan kanssa.

See also: taivutusmuodot, sanastokehitys, derivaatio.