jarrutoiminto

Jarrutoiminto on mekanismi tai ohjelmallinen toiminto, jonka tehtävänä on hidastaa tai pysäyttää liikkuva kohde käyttämällä jarrutusvoimaa. Sitä käytetään pääasiassa ajoneuvoissa, mutta sitä esiintyy myös rautatiejärjestelmissä sekä teollisissa ja robottisissa sovelluksissa.

Periaate on, että jarrupoljin tai vastaava kontrolli antaa signaalin jarrujärjestelmän hydrauliselle, pneumatiselle tai sähköiselle toimilaitteelle. Tämä tuottaa jarrupaineen, jolloin jarrupalat tai -kengät koskettavat levyjä tai rumpuja ja liike-energia muuttuu lämmöksi. Jarrutoimintoa täydentävät turvallisuusjärjestelmät, kuten älykkäät ohjausjärjestelmät, jotka säätävät jarrutustehoa dynaamisen tilanteen mukaan. Osa järjestelmistä käyttää myös energiankeruuta, kuten regeneratiivista jarrutusta sähkö- tai hybridiajoneuvoissa.

Käytännön ratkaisut vaihtelevat hydraulisista ja pneumatisista jarruista sähköisiin ja brake-by-wire -järjestelmiin. Yhteisiä piirteitä ovat jarrupaineen hallinta, jarrupalojen sekä levyjen tai rumpujen kosketus, sekä anturit, jotka mittaavat pyörien nopeutta ja jarrutustehoa. Ajoneuvoissa yleisiä lisäominaisuuksia ovat ABS (antiblock braking system), EBD (electronic brake-force distribution) ja regeneratiivinen jarrutus.

Sovellusala ja turvallisuus: Jarrutoiminto on keskeinen osa liikenneturvallisuutta sekä teollisuuskoneiden suorituskykyä ja turvallisuusstandardeja. Standardit määrittävät esimerkiksi pysähtymismatkan, jarrutustehon ja kuormituksen sietokyvyn. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota lämpötilaresistentiiin, fade-kestävyyteen sekä järjestelmän luotettavaisuuteen. Jarrutoiminto voidaan toteuttaa osana kokonaisvaltaista ajoavustinjärjestelmää tai itsenäisenä, kriittisenä turvallisuusfunktio.