pysähtymismatkan

Pysähtymismatka on tien päällä tapahtuva etäisyys, jonka ajoneuvo tarvitsee pysähtyäkseen liikkeestä havainnoinnista jarrutukseen. Se muodostuu kahdesta osasta: reaktiomatkasta, joka syntyy kuljettajan havainnon ja jolla aloitetaan jarrutuksen välinen aika, sekä jarrutusmatkasta, jonka aikana ajoneuvo menettää nopeuttaan jarrutuksella.

Laskennallinen pysähtymismatka voidaan esittää likimääräisenä kaavana: pysähtymismatka ≈ v t_r + v^2/(2 μ g). Siinä v on nopeus metreissä sekunnissa, t_r reaktioaika sekunneissa, μ tien ja renkaan tarttuvuuspitoisuus (tarn) ja g gravitaatiovakio (noin 9,81 m/s^2). Tämä osoittaa, että reaktiommatka kasvaa lineaarisesti nopeuden kanssa ja jarrutusmatka noin nopeuden neliöllä sekä riippuu tien olosuhteista. Arvot riippuvat kelistä, renkaiden kunnosta, ajoneuvon massasta sekä jarrujen toimivuudesta.

Tekijät ja käytännön vaikutukset: pysähtymismatka kasvaa sekä nopeuden että kelin mukaan. Kuiva ja hyväkuntoinen tienpinta antaa suuremman tarttumiskyvyn, kun taas märkä, jäinen tai lomalainen pinta sekä kuluneet renkaat pidentävät sekä reaktiomittaa että jarrutusmatkaa. Myös ajoneuvon massa ja jarrujen kunto vaikuttavat.

Käytännössä pysähtymismatkan hallinta edellyttää kohtuullisen nopeuden ylläpitoa, riittäviä turvavälejä ja säännöllistä renkaiden sekä jarrujen kunnon seurantaa. Hyvä ajattelutapa on varautua huonon kelin mahdollisuuteen ja säätää nopeutta olosuhteiden mukaan.