jalkakäytäväliikenteen

Jalkakäytäväliikenteellä tarkoitetaan jalankulkijoiden sekä muiden kevyen liikenteen käyttäjien liikettä jalkakäytävillä ja vastaavilla alueilla. Se on osa kaupunkiliikennettä, ja sen tavoitteena on tarjota turvallinen ja esteetön reitti ihmisille kävellen tai kevyesti kulkevilla välineillä. Jalkakäytäväliikenteeseen kuuluu ensisijaisesti kävely ja juoksu, ja joillain alueilla siihen voivat kuulua lastenvaunut, pyörätuolit sekä muut kevyen liikenteen kulkuneuvot.

Alueellinen sääntely ja käytännöt määrittelevät, missä jalkakäytäväliikennettä saa jakaa muiden kevyen liikenteen väylien kanssa. Yleisesti jalankulkijoilla on etusija jalkakäytävillä; pyöräilijät noudattavat paikallisia liikennemerkintöjä ja käyttävät kevyen liikenteen väyliä, jos sellaisia on erikseen merkitty. Kaupunkisuunnittelussa jalkakäytäväliikenteen turvallisuutta parannetaan erottamalla kevyen liikenteen reittejä, tarjoamalla riittäviä ohituspaikkoja sekä varmistamalla valaistus ja kunnossapito.

Suunnittelussa huomioidaan esteettömyys, pinnan tasaisuus sekä kalusteiden sijoittelu, jotta käyttö olisi turvallista kaikille käyttäjille. Opastus on tärkeää sekä näkövammaisille että kuulovammaisille. Turvallisuutta lisätään tilan riittävillä väistötiloilla, selkeillä varoitusmerkinnöillä ja alhaisella nopeudella julkisilla alueilla.

Lainsäädäntö ja paikalliset tavat määrittelevät jalkakäytäväliikenteen rajoja; käytännöt voivat vaihdella maittain ja kaupungin mukaan. Yleisesti jalkakäytäväliikenne kuuluu laajemman liikennejärjestelmän osana ja pyritään vähentämään konfliktitilanteita sekä parantamaan saavutettavuutta.