jakautumishäiriöistä

Jakautumishäiriö, tunnettu myös nimellä dissosiatiivinen häiriö, on joukko mielenterveyden häiriöitä, joille on ominaista katkos tai häiriö henkilön tietoisuudessa, muistissa, identiteetissä, tunteissa, havainnoissa, kehonhallinnassa, käyttäytymisessä ja mielikuvissa. Nämä katkokset ovat usein vastoin henkilön tahtoa ja voivat aiheuttaa merkittävää ahdistusta tai toimintakyvyn heikkenemistä.

Jakautumishäiriöt voivat ilmetä monin eri tavoin. Yleisimpiä muotoja ovat muistinmenetys (amnesia), jolloin henkilö ei muista tärkeitä tietoja itsestään tai menneisyydestään. Toinen muoto on depersonalisaatio, jossa henkilö kokee itsensä ulkopuolisena tai epätodellisena, ikään kuin hän tarkkailisi itseään ulkopuolelta. Derealisaatio puolestaan ilmenee kokemuksena siitä, että ympäristö on epätodellinen, vieras tai unenomainen. Identiteetin häiriöt, kuten dissosiatiivinen identiteettihäiriö (aiemmin persoonallisuushäiriö), ovat harvinaisempia, ja niissä henkilöllä ilmenee kaksi tai useampia erillisiä persoonallisuustiloja.

Jakautumishäiriöiden uskotaan yleisimmin kehittyvän vakavan, pitkäaikaisen lapsuuden trauman, kuten fyysisen, seksuaalisen tai henkisen hyväksikäytön, seurauksena. Dissosiaatio voi olla selviytymismekanismi, joka auttaa lasta selviytymään ylivoimaisista kokemuksista irtautumalla niistä henkisesti. Häiriöt voivat myös liittyä muihin mielenterveysongelmiin, kuten masennukseen, ahdistuneisuushäiriöihin tai posttraumaattiseen stressihäiriöön.

Jakautumishäiriöiden diagnosointi perustuu yksityiskohtaiseen haastatteluun ja oireiden arviointiin. Hoito on yksilöllistä ja voi sisältää psykoterapiaa, kuten traumaterapiaa ja kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Tavoitteena on auttaa henkilöä integroimaan hajanaiset kokemukset, käsittelemään traumataustaa ja kehittämään terveempiä selviytymiskeinoja. Lääkehoitoa voidaan käyttää oireiden, kuten ahdistuksen tai masennuksen, lievittämiseen.