järviä

Järvet ovat sisävesistöjä, joissa on pysyvää makeaa vettä ja jotka sijaitsevat maanpinnalla. Ne muodostavat tärkeän osan vesistöverkostosta ja tarjoavat elinympäristöjä sekä ihmisille että lukuisille eliöille. Järvet voivat olla luonnonmuodostumia tai keinotekoisia vesialtaita, ja niiden koko, syvyys ja vedenlaatu vaihtelevat suuresti.

Järvet syntyvät useiden geologisten ja ilmastollisten prosessien tuloksena. Suurimmat järvet ovat usein jäätiköitymisen seurausta: jääkauden aikana syntyneet kuopat sekä jäätikön sulamisvedet täyttivät ne. Maanliikkeet ja karstialueet voivat myös muodostaa järviä. Osa järvistä on keinotekoisia, rakennettu veden varastointiin, energiantuotantoon tai tulvasuojeluun.

Suomessa järvet ovat erityisen runsaita. Arvioiden mukaan maassa on noin 180 000 järveä, ja suurimmat vesistöalueet ovat Saimaa ja Päijänne, sekä Inarijärvi ja Oulujärvi. Järvet ovat tärkeä osa suomalaista maisemaa, kulttuuria ja taloutta; ne toimivat vedenhankinnan, kalastuksen, virkistyskäytön ja matkailun lähteinä.

Ekologisesti järvet ovat monimuotoisia ekosysteemejä, joissa elävät kalat, vesilinnut, kasvit ja mikrobiyhteisöt. Ravinteiden määrä vaikuttaa vedenlaatuun ja ekosysteemin tilaan; liiallinen ravinteiden sisäänotto voi johtaa rehevöitymiseen. Järvet voivat olla oligotrofisia (ravinteet vähäisiä) tai eutrofisia (ravinteita runsaasti), ja ne voivat kerrostua vuodenaikojen mukaan.

Ihmistoiminta hyödyntää ja muokkaa järviä. Ne tarjoavat mahdollisuuksia vedenhankintaan, kalastukseen, virkistykseen ja matkailuun. Vesienhoito ja suojelu kuuluvat yleiseen ohjaukseen: veden laadun seuranta, päästövähennykset sekä kestävän maankäytön ja jätteen hallinta.