jälkiarviointia

Jälkiarviointi on arvioinnin muoto, jossa jo toteutetun ohjelman, hankkeen tai politiikan vaikutuksia, tuloksia ja toteutumista tarkastellaan jälkikäteen. Sen tavoitteena on arvioida muun muassa relevanssia, vaikuttavuutta, tehokkuutta, vaikutuksia sekä vaikutusten kestävyyttä. Jälkiarviointi voi koskea koko ohjelmaa tai sen osa-alueita sekä lyhytaikaisia että pitkän aikavälin vaikutuksia.

Tarkoitus ja käyttöaiheet ovat keskeisiä. Jälkiarvioinnin avulla voidaan tuottaa vastuullisuus- ja läpinäkyvyysnäkökulmia sekä tarjota oppia tulevia hankkeita varten. Tulokset auttavat päätöksentekijöitä sekä rahoittajia näkemään, missä tavoitteet on saavutettu, missä on parantamisen varaa ja millaisia sivuvaikutuksia ohjelmalla on ollut. Arvioinnin suositukset voivat ohjata suunnittelua, toteutusta tai rahoituspäätöksiä ja edistää oppimista organisaatiossa.

Menetelmät ja toteutus vaihtelevat, mutta yleisesti jälkiarviointi yhdistää sekä määrällisiä että laadullisia lähestymistapoja. Käytettyjä keinoja voivat olla tilastolliset analyysit, dokumenttien auditointi, sidosryhmien haastattelut, kyselyt sekä tapaustutkimukset. Hyvä jälkiarviointi käyttää logiikkamallia tai tulosketjua, arvioi toteutuneiden toimenpiteiden välisiä syy-seuraussuhteita ja huomioi mahdolliset ristiriidat tai ei-toivotut vaikutukset.

Ylläpidon ja käytön näkökulmasta jälkiarviointi voidaan tehdä ulkopuolisena riippumattomana tarkastuksena tai sisäisenä, organisaation itsensä johtamana. Se voi erota muista arviointimuodoista kuten ex-ante- ja mid-term -arvioinneista vaiheistuksellaan, aikajänteellään sekä tarkoituksellaan.