iänmääritystä

Iänmääritys tarkoittaa toimenpiteitä, joilla arvioidaan tai määritetään henkilön tai esineen ikä. Henkilön iänmääritys voi kohdistua lääketieteellisiin, oikeudellisiin tai tutkimuksellisiin tarkoituksiin, ja siihen käytetään erilaisia biologisia, radiologisia sekä laskennallisia menetelmiä. Arvio perustuu yksilön kehityksen tai ikäryhmän tilastollisten piirteiden tuntemukseen sekä vertailuun tunnettuja iän indikaattoreita vastaan.

Keskeisiä menetelmiä ihmisessä ovat kasvun ja luiden kehityksen arviointi sekä kasvukäyrien ikä. Hammasvaiheen kehitys ja hampaiden kypsyys arvioidaan usein Demirjianin ja Willemsin menetelmillä. Luuston kypsyys puolestaan arvioidaan ranteen ja muiden luiden radiologisten tutkimusten perusteella, käyttämällä Greulichin ja Pyle'n atlasia sekä Tanner-Whitehouse-menetelmiä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on käytetty myös epigenetiikkaa, kuten DNA-metylaatioon perustuvia ikäkykiksiä, jotka voivat antaa ikäennusteita biologisesta iästä.

Käyttökohteita ovat muun muassa oikeudelliset tilanteet, joissa alaikäisyys on ratkaistava maahanmuuton, koulutuksen tai lapsen suojelun yhteydessä, lääketieteellinen kasvun seuraaminen sekä oikeuslääketieteelliset tutkimukset rikostutkinnassa. Tutkimuksissa ja kliinisessä käytössä iänmääritys auttaa kehityksen poikkeavuuksien tunnistamisessa sekä hoitosuunnitelmien laatimisessa.

Menetelmien tarkkuus vaihtelee, ja siihen vaikuttavat yksilölliset poikkeamat, ympäristötekijät, ravitsemus ja geneettinen tausta. Tietosuoja, yksilön oikeudet ja mahdollinen syrjintä ovat keskeisiä eettisiä kysymyksiä. Siksi iänmääritystä tulisi tehdä vain asianmukaisessa kontekstissa, standardoidusti ja läpinävyästi.